skip to Main Content

Sulkasato

Koska oon täysin seonnu linnuista ja niiden kuvaamisesta, on täysin ok lopettaa puolentoista vuoden täydellinen hiljaiselo muutamaan puhelimella napattuun räpyläkamun potrettiin!

Nää on niin siistejä tyyppejä!

❤️ Maari

3 kertaa gm

Tää vuosi meni miulla keskeltä kahtia ja sanotaanko vaikka niin, että siitä ensimmäisestä puoliskosta nautin. Toinen puolisko on sitten ollu sellasta selviytymistä, että. Oon tänä vuonna leijaillu sellasessa siirtymävaiheessa, jossa en tiedä että mistä siirryn ja minne. Miksi siirryn ja miten. Haluunko ees siirtyä. Tai jos en, niin mihin sitten palaan?

No, 365 päivää on pitkä aika ja oon kehittyny ja kasvanu ihmisenä, vaikkei ihan joka päivä oo siltä tuntunutkaan.

Jotta työkin saisitte jonkinlaisen käsityksen miun vuoden kulusta, niin tässä tiivistettynä vuosi 2017:

1/17

Vuosi 2017 otettiin vastaan Vietnamissa. Muistaakseni nukuin vuoden vaihtuessa hotellihuoneessa ja olin sitä ennen kiukutellu Aatulle, siis vahva alku vuodelle. Vietnamista jatkettiin matkaa Indonesiaan jo kuun alussa ja koko tammikuu vietettiin Balilla. Kuun lopussa lennettiin Malesiaan.

 

2/17

Helmikuun alusta muutama päivä Kuala Lumpurissa ja lento Borneon saarelle, jossa vietettiin pari viikkoa tutkien kaupunkia sekä sademetsää. Syötiin paljon roti-leipää ja tutustuttiin orankeihin. Malesiasta matkattiin viimeiseen kohteeseen, eli Thaimaahan. Taas säästettiin asumiskuluissa ja nukuttiin Kuala Lumpurin kentän lattialla. Jälkeenpäin ajateltuna, yhdestä hostelliyöstä maksaminen tossa tilanteessa ois ollu äärimmäisen järkevää.

3/17

Helmikuun loppu ja  maaliskuun ensimmäinen viikko nautittiin täysillä viimeisistä lämmöistä ja oikeestaan ensimmäisistä kunnon hiekkarannoista koko reissulla. Asuttiin kattomajassa ja juostiin ilotyttöjä karkuun. Maaliskuun yhdeksäntenä päivänä laskeuduttiin sitten Helsinkiin ja loppukuu menikin ihmetellessä ja värjötellessä. Söin paljon puuroa ja tein pitkän odotuksen jälkeen ite ruokaa!

4/17

Kuun vaihteessa päästiin muuttamaan omaan kotiin, muutaman viikon sohvalla nukkumisen jälkeen. Huhtikuussa käytiin monena iltana kävelyllä ihastelemassa Suomen alkavaa kevättä.

  

5/17

Toukokuussa vietettiin vappua ja nautin asiaan kuuluvasti perinteisen brunssin Emman kanssa. Käytiin Tukholmassa porukoiden kanssa ja mie täytin 20!

  

6/17

Kesäkuussa oon ainakin syöny kirsikoita. Vietettiin juhannustä mökillä, oltiin paljon ulkona ja miulla oli ihan hirvee silmätulehdus (siitäkin on kuva, mutta jätin sen nyt esteetikkona pois).

7/17

Heinäkuussa nautittiin omasta pienestä pihapläntistä ja syötiin usein aamupalaa ulkona, käytiin pyörähtämässä Hirtsillä ja Helsingissä kattomassa uutta kotia. Kirjotettiin vuokrasopimus, rakennettiin terassi ja juotiin paljon viiniä.

8/17

Elokuussa oltiin näköjään taas Hirvensalmella, käytiin retkellä Repovedellä. Otettiin vielä kaikki irti loppukesästä, Lappeenrannasta ja kavereista ja kuun lopussa heitettiin reilun viikon mittainen roadtrip Suomen halki.

9/17

Elo-syyskuun vaihteessa muutettiin Helsinkiin. Aatu alotti työt ja mie lähinnä prosessoin kaikkea uutta, tutkin ja laitoin kotia. Käytiin myös mummun 85- päivillä Savonlinnassa. On muuten ollu siistiä huomata, miten ihan muutamassa kuukaudessa tästä paikasta on tullu koti.

10/17

Kuun alussa mie alotin töissä, joten totuttelin uuteen arkeen. Nautittiin äärettömän siisteistä syksysäistä, käytiin korkeasaaressa ja lintsillä ihmettelemässä ilotulituksia!

11/17

Marraskuu meni pääosin pimeydestä selviytymisessä. Innovoin Isi-kassit, ostin uuden kameran ja sen seurauksena syntyi rutosti selfieitä.

12/17

En oikeen vieläkään ymmärrä, että joulukuu tosiaan meni jo. Sekosin joululahjojen kanssa ja katoin paljon netflixiä.

 

Loppusanoiksi sopii varmaan kertoa, että viimevuotisen 24 kerran sijasta, oon todistettavasti käyny Gigglin Marlinissa kolme (3) kertaa!

❤️ Maari

 

 

Suomi 100

Aattelin ensin, etten osais sanoo mitään järkevää Suomen itsenäisyydestä. Tai aattelen oikeestaan vieläkin. Sanon kuitenkin. Semmosia asioita niinkun esimerkiksi Suomen itsenäisyys, ei tuu mietittyä kovin paljoa. Tai en tiedä, varmaan moni miettii, mutta mie, 20-vuotias naisenalku, en mieti. Itsenäisyyspäivänä on vapaapäivä, telkkarista tulee päivällä jotain, jonka ajaksi iskä laittaa telkkarin niin kovalle että miuta kiukuttaa, illalla katotaan linnanjuhlia ja syödään hyvin. Lapsena askarreltiin Suomenlippuja, leivottiin pipareita ja koristeltiin ne sinisellä ja valkoisella. Ei kuitenkaan koskaan sen suuremmin paneuduttu siihen, että miksi sitä päivää juhlitaan. Miksi noudatetaan ja arvostetaan perinteitä ja miksi Suomi on Suomi.

Heräsin tänään siihen että hävittäjä lensi mein kodin yli, luulen että se liittyy itsenäisyyspäivään. Ehkä jopa siihen juttuun jota iskä kattoo kovalla telkkarista. Arvostan Suomea valtavasti, mutta itsenäisyyspäivä ei oo koskaan herättäny miussa sen suurempia tunteita, mitä nyt saanu nuorempana (tai oikeestaan vieläkin) kiksejä linnanjuhlien hienoista prinsessamekoista. Äsken katoin kuitenki videopätkän Lappeenrannan sankarihautausmaalta, jossa jokaisen kaatuneen haudalle laskettiin seppele. Ja arvatkaa mitä? Mie kävin itkemään, enkä mitään paria kyyneltä, vaan ihan oikeesti vollotin täällä. Nyt mie sitten mietin, mietin niin hirveesti tätä Suomea ja sen itsenäisyyttä. Haluisin niin kovin kuunnella semmosta pappaa, joka vois kertoa miulle Suomesta. Se vois kertoa miulle tarinoita ja mie voisin kuunnella ja kysellä. Koska en mie oikeesti tiiä hirveesti. Hiihto, sauna, karjalanpiirakat ja mustikkakeitto. Semmosia juttuja tiiän. Tiiän myös, että täällä on hyvä olla. Miun ja muittenkin.

Tiivistettynä; rakastan ja arvostan Suomea ja ”lottovoitto syntyä Suomeen”, on joo tosi kliseinen lause, mutta totisinta totta. Parannusehdotuksena vähemmän loskaa, enemmän aurinkoa ja halvempaa viiniä. Kiitos.

lintu, suomisuomi, pihlajasuomi, sorsasuomi, joutsensuomi, helsinkilintu, suomi, hanhisuomi, lintusuomi, lintu

Nautin tän päivän vapaasta erityisen paljon. Nukuin sopivasti, kävin pitkällä kävelyllä ja kuvasin lintuja. Linnut ja luonto sopi kivasti teemaan!

❤️Maari

Minun onni, älä ota

Halusin tulla muistuttamaan yhdestä tosi tärkeestä asiasta. Sellasesta asiasta, joka tekis monet meistä paljon onnellisemmiksi, jos kaikki vaan muistais sen. Haluisin että ihan joka ikinen joka tätä tekstiä lukee, miettis nyt tarkkaan, että tekeekö omassa elämässä sellasia asioita, jotka tekee just siut onnelliseksi. Ootko onnellinen siun työssä? Viihdytkö siinä asunnossa jossa asut? Entä asuinalue? Onko siun elämässä sellasia ihmisiä, jotka tekee siut onnettomaks? Jos ihan kaikki siun omassa elämässä on hyvin, eikä oo yhtään mitään parannettavaa. Mie luulen että sie huijaat. On varmasti paljon onnellisia ihmisiä, mikä on ihanaa, mutta tiiän, että niitä omassa elämässä jämähtäneitä on – varsinkin täällä Suomessa – ihan sikana. Uskallan väittää että kaikilla on edes joku pieni unelma, sellanen mitä ei oo koskaan toteuttanu, koska se vaatii liikaa tai poikkeaa normaalista.

Tiiän ettei yhteiskunta toimi niin, että kaikki vois vaan lähtee Balille surffaamaan loppuelämäksi, mutta se mitä yritän tässä (ilmeisesti) kysyä, on se, että miksi se on kenenkään muun ongelma, jos joku sinne haluaa lähteä? Meille annetaan yks mahdollisuus tässä elämässä, ja miusta on sääli, että ne ketkä ottaa siitä kaiken irti ja tekee sitä mitä oikeesti haluaa, on jotenkin outoja ja erilaisia. Unelmien toteuttamisesta tehdään numero, vaikka sen pitäis olla tosi tavallinen juttu. Ei siis kerta kaikkiaan oo normaalia tehdä jotain erilaista. Ja niin, ei kaikkien unelmaelämä varmastikaan oo surffata Balilla ja syödä pelkkiä avokadotoasteja. Sehän voi olla vaikka toimistotyön vaihtaminen parkkipirkon uraan. Löytyispä meiltä kaikilta se rohkeus tehdä elämässä ne valinnat, jotka oikeesti halutaan.

Oma onni on maailman tärkein asia, mutta toinen super tärkeä kysymys on, että annatko muiden ihmisten elää niiden elämää just sillä tavalla kun ne haluaa sitä elää? Asetatko siun läheisille tai vähemmän läheisille ihmisille paineita tai odotuksia? Ehkä jopa tietämättäsi. Monesti esimerkiks vanhemmat luo todella suuria odotuksia lapsilleen mm. opiskelujen tai muuten elämän etenemisen suhteen. Sitä kutsutaan nykykielessä välittämiseksi. Sillä vaan saattaa usein olla ihan päinvastainen vaikutus. Yritetään kannustaa ja patistaa elämässä eteenpäin, mutta pahimmillaan se saa ihmiset luopumaan unelmistaan ja tekemään sellasia valintoja, joita ei todellisuudessa halua. Haluutko siis olla vastuussa jonkun toisen onnesta?

Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin. On tärkeetä, että nuoret saa koulutuksen ja työkokemusta, eikä esim. syrjäydy. Mutta niin kauan, kun sen ihmisen unelmat ja elämäntyyli ei satuta muita tai itseään. Se ei oikeesti kuulu kellekkään muulle. Jos joku haluaa opiskella mehiläistenhoitajaks ja todeta sen jälkeen, että on allerginen hunajalle eikä ees tykkää siitä ja pelkää mehiläisiä, niin mitä sitten? Sen ihmisen elämä ei mee piloille vaikka se opiskelis 7 ammattia. Ne on ajanjaksoja elämässä, ja se ihminen löytää ihan varmasti joskus jutun, jota se haluaa tehdä kaikista eniten. Eikä sillä ihmisellä oo mikään kiire. Miusta on väärin miten jo keski-iän ylittäneet ihmiset naureskelee, ettei vieläkään tiedä mitä heistä tulee isona, mutta samat tyypit ahdistelee 20 vuotiaita ennustamaan niiden koko elämänkaaren.

Koitetaan muistaa, että siun oma onni ei oo kenestäkään muusta kiinni.

Eikä oo yhtä oikeeta tapaa elää. Eikä elämä oo niin kauheen vakavaa.

Nii!

Kuvat on parin viikon takaa iltalenkiltä Töölönlahden ympäri.

Pitkästä aikaa,

❤️ Maari

100 ja Suomi

Meidän matkan sadantena päivänä pakattiin rinkat, sanottiin katto kassisen majalle ja ilotytöille heipat ja matkustettiin Pattayalta bussilla Bangkokiin. Tää kyseinen bussimatka poikkes kuitenki normaalista bussimatkasta niin, ettei kukaan Suomessa tienny, että ollaan vaihtamassa maisemaa. Syy siihen, miksei kukaan tienny, oli se, että kun päästiin Bangkokiin ja oltiin käyty vielä yhden kerran Khao San roadilla shoppailemassa, suunnattiin lentokentälle. Lennettiin tiistai-iltana lyhyt lento Chiang Maihin ja vietettiin yö pienellä Chiang Main kentällä. Keskiviikkoaamuna parin tunnin lento Chiang Maista Hong Kongiin, jossa odoteltiin taas kaksi tuntia seuraavaa lentoa. Pisin, 10 tunnin lento Hongkongista Moskovaan oli luksusta, vaikka rehellisesti epäilin Russian Aeroflottia lentoyhtiönä. Turistiluokassa(kin) jaettiin silmälaput, peitot, kuulokkeet, tossut ja tyynyt, tarjolla oli kaksi lämmintä ruokaa ja viiniä(!), sekä hurjasti leffoja, sarjoja ja pelejä. Henkilökunta hoiti hommansa moitteettomasti, enkä keksi mitään pahaa sanottavaa koko lentoyhtiöstä.

Toistaseks meidän viimenen lento lähti keskiviikko iltana loskaisesta Moskovasta. Lentokenttäbussi huristeli toiselle puolelle isoa kenttää varmaan vartin ja mietin jo hetken, että ajetaanko sittenki bussilla seuraavaan kohteeseen. Päädyttiin kuitenkin pieneen, lähes tyhjään koneeseen, jossa meidän lisäksi matkusti lähinnä rantalomilta palaavia ah niin ihania Suomijuntteja. Sää oli kehno ja tuuli oli voimakas, joten miun jatkuvasti kasvava lentopelko (ja 40 tunnin valvominen) purkautu itkukohtauksena koneen noustessa reippaasti keinuen. Ylhäälle päästettä meno tasottui ja lopulta mielikin, stuertin ojentessa miulle naistenpäivän ruusun. Aeroflot piti hyvästä maineestaan kiinni loppuun asti ja myös puolentoista tunnin lennolla tarjoiltiin yksi ruoka, pisteet siitä. Laskeutuminen suju vielä kehnommin, kuin nousu ja olin lennon loppuun asti sitä mieltä, että kuolen. Kone heilu puolelta toiselle, eikä tasapainoa meinanu löytyä ollenkaan. Pelkoa ei helpottanu se, että joku näistä aijemmin mainitsemistani Suomijunteista VASTASI PUHELIMEEN laskeutumisen aikana, kun oltiin kovaa vauhtia tulossa maahan vaan kilometrin korkeudessa ja kyseli kaveria hakemaan häntä lentokentältä. Maahan kuitenkin päästiin turvallisesta ja 8. Päivä maaliskuuta kello 20:20 laskeuduttiin kaikista rakkaimpaan ja turvallisimpaa tukikohtaan, nimittäin Helsinki-Vantaalle.

Hki-Vantaan kenttä valittiin muuten hiljattain maailman parhaaksi lentokentäksi ja ihan syystä! Kenttä oli super rauhallinen ja ainoa ääni passintarkastukselle kävellessä oli nauhoitettu linnun laulu. Miu itkuset silmät kirkastu passitarkastajan tervehtiessä Suomeksi ja lopulta kauhulento oli jo unohtunut, kun kentältä poistuessa vastassa oli rakas Henriikka lämpimät lainatakit sylissään. Yli 40 tunnin valvomisen ja matkustamisen jälkeen olo lähenteli nousuhumalaa Lappeenrannan Giggling Marlinissa, mutta päästiin onneks nopeesti junalla Kannelmäkeen nukkumaan ihan oikeeseen sänkyyn, jossa oli ihan oikee untuvapeitto! Höyhensaarilla 12 tuntia, kunnes pakattiin taas tavarat ja lähdettiin keskustaan. Mie näin ihanaa Annua ja annoin suuvuoron ehkä kolme kertaa miun parin tunnin papupatahetken aikana. Oli ihana nähdä!

Alkuillasta hoidettiin viimeset hermoromahukset alta pois ja teleportattiin helposti ja vaivattomasti (not) ratikalla pasilaan, josta alkoi matka kohti kotia. Kellään miun läheisistä –  Henriikkaa, Saaraa (eli kuskia)  ja paria kaveria lukuunottamatta – ei ollu mitään tietoa meidän tulosta, eikä muuten ollu mikään helppo homma pitää tätä salassa. Liput ostettiin kuukaus etukäteen ja siitä asti piti miettiä joka sanaa, jonka sanoo, kun soittaa kotiin. Ei voitu myöskään käyttää miun pankkikorttia paluumatkalla Hong Kongissa eikä Moskovassa, koska äiti ois saattanu kattoa miun tilitietoja ja ihmetellä, että miks miun kortti on Venäjällä, kun ite oon Thaimaassa. Koko 40 tunnin matkustus ja vajaa vuorokaus Helsingissä täyty pitää täydellistä somehiljaisuutta, ettei vahingossakaan julkase mitään, mistä vois arvata että ollaankin Suomessa, eikä Pattayalla.

Koko automatkan Helsingistä Lappeenrantaan jännitin hulluna, että saako iskä sydärin tai lähteekö äitiltä taju, mutta molemmat oli onneks istumassa keittiön pöydän ääressä, kun lopulta paukkasin kotiovesta sisään. Äiti tuijotti suu auki ja iskä raukka ei ees tajunnu että tulin, kun istu selkä oveen päin, eikä sillä käänny enää pää :D. Alkujärkytyksen ja parin valkkarilasin jälkeen rauhotuin ja pääsin nukkumaan omaan sänkyyn. Oli muuten pikkasen outoa nukkua ilman Aatua, ku ollaan kolme kuukautta oltu kokoajan yhessä.

 

Jos joku miettii, millanen krapula tulee, kun on kolme kuukautta lähes tipattomalla ja sen jälkeen lähtee baariin parhaan ystävän kanssa, niin en missään nimessä suosittele kokeilemaan.

Viimeset kaks viikkoa Suomessa on siis sujunu vaihtelevasti, välillä oon Suomijutuista super innoissani ja puhkun intoa ja välillä tää ilmasto ja about kaikki masentaa, enkä mieti muuta kun lähtöä takas lämpimään. Oon kuitenki kaikkeni yrittäny nauttia niistä jutuista, joita reissussa eniten ikävöin, ja ihan hyvin oon siinä onnistunukkin! Lenkkejä auringonpaisteessa, hanavettä (!!), kotiruokaa, kavereita, autolla ajamista ja kaikkea muuta ihanaa. Eiköhän tää elämä tästä siis pian taas tasaannu, varsinkin kun nyt näyttää siltä, että viimestään ensviikkolla päästään ihan omaan kotiin.

Mie pohdin blogin kohtaloa pitkään ja ainakin nyt tuntuu siltä, että jaan jatkossakin mietteitä ja juttuja miun elämästä, joka tulee kyllä olemaan asteen tylsempää Suomen maaperällä. Aasiasta on vielä paljon kerrottavaa, eikä miulta taida sittenkään jutut loppua.

Olipahan taas sekavat 700 sanaa. Koitan koota ajatuksia seuraavaan tekstiin.

Ihana olla kotona, palataan!

❤️ Maari

Rantajuopot leivänmuruilla

Oon tässä kolme kuukautta yrittäny toteuttaa tällästä postausta ja tänään vihdoin koitti se päivä, kun en unohtanu! Monta juttua unohdin kuvata, mutta eiköhän tästä jonkinlaisen käsityksen miun päivästä saa. Sen kummempia höpisemättä, antaa kuvien puhua puolestaan:

10:15 Avasin simmut ja hyvin nopeesti sen jälkeen nousin myös sängystä, koska aurinko oli jo hyvän tovin ehtiny lämmittää meidän kattomajaa eikä kuuma sänky oo sillon paras paikka.

10:26 Oon jo menossa kylmään suihkuun. Tuon erikoisen OK-tekstin lisäks meidän kylppärissä on käytetty kahdeksaa erilaista kaakelia.

10:53 Astun ulos ja tää on näkymä pikkuiselta kuistilta.

10:59 Alotetaan päivä meille normaaliin tapaan ja kävellään lähikauppaan aamupalaa hakemaan.

11:02 Eli tänne.

11:10 Kädessä on jo lämmin tonnikala-maissi leipä ja kassissa kolme pulloa kylmää vettä. Aatu söi riisiä ja kananmunaa, on syöny viimesen viikon melkeen joka aterialla. Vaan riisin väri ja munan kovuus vaihtelee. 😀

13:25 Ollaan ehditty tepastella jo jokunen tovi ja saavuttu turhan bussiasemareissun jälkeen paikalliseen tukkuun, kaikkien ravintolayrittäjien keskelle ihmettelemään. Kuvassa kuutta sorttia leivänmuruja.

14:53 On jo törkeen kuuma 7 kilometrin kävelyn jälkeen ja syödään välipalaks lemppari mehujäät! Paloin lauantaina niin pahasti, että kuume nousi, enkä juuri nukkunu la-su yönä, mutta omaishoitaja A. Riittinen kiikutti miulle vettä ja lääkkeitä ja jäädytteli pyyhkeitä, joten tänään olin jo kävelykunnossa. Tästä palamisesta johtuen kuljin tänään koko päivän huiviin kietoutuneena, joka tietty pahensi kuumuutta. Mut ei kiitos hetkeen aurinkoa miulle!

15:10 Ollaan kierrelty kojuja ja suoritettu shoppailuja. Tai yksi shoppailu. Miulle eurolla uusi bikinien alaosa.

16:19 Ollaan kotiuduttu 7-elevenin kautta ja syödään päivällinen kuistilla huitoen jatkuvasti muurahaisia pois ruuista. Nää kuvassa esiintyvät mikroateriat on tehny tästä budjettimatkasta huomattavasti miellyttävämpiä, sillä maksavat euron ja ne lämmitetään kaupassa ja ojennetaan käteen pakattuna ja aterimien kanssa. Mie söin katkarapumunakkaan riisillä ja chilikastikkeella ja Aatulla oli grillattua kanaa ja riisiä.

18:06 Saavuttiin pienen välikuoleman ja kauppareissun jälkeen rannalle auringonlaskua ihastelemaan. Äiti laitto miulle ruokarahaa ja käski pärjäillä. Me päätettiin siis pistää ranttaliks ja käytettiin 3 euroa alkoholiin ensimmäistä kertaa sitten Vietnamin jälkeen.

19:51 Ollaan lähdössä tukikohdasta, eli starbucksin nurkilta, jossa käydään käyttämässä salaa nettiä. 😀

20:15 Meillä on taas ruokakassi kädessä ja kävellään mm. Inn Love Beer Barin ja Pussy Bar Beerin ohi kotiin. Kivoja lähikuppiloita, eikö?

Iltasuihku, päivän viimeset aloe verat iholle ja netflix pyörimään.

Miulla on näköjään joku otankuviajuttukädessä- kausi, sori!

❤️ Maari

Good to know

Kun on lähössä tälläselle reissulle, ihan jäätävä informaatiomassa valtaa aivot. Tekee jatkuvasti mieli kahmia lisää tietoa ja kehittää taitoja tulevaa varten. Panikoi siitä, ettei tiedäkään kaikkea ja joku juttu tulee täysin yllätyksenä. Mie ite luin kymmeniä eri blogeja, keskustelupalstoja, facebook ryhmiä ja kuuntelin kaiken mahdollisen tiedon kokeneemmilta reissaajilta ja silti välillä tuntui, ettei tiedä mistään mitään. Totuus on kuitenki se, että kaikkea ei voi, eikä pidäkkään tietää ja osata. Henkisestä valmistautumisesta on tietysti paljon hyötyä, mutta yllätyksiltä ei vaan voi välttyä. En tiiä, onko meillä ollu vaan hyvä tuuri about kaiken kanssa, vai olinko vaan tarpeeks varautunu pahimpaan, koska vaikka tässä on koettu jo aika paljon kaikenlaista, mikään ei oo tuntunu maailmanlopulta. Näin jälkeenpäin kun miettii, niin kaikista suurin maailmanloppu miulle on olla täällä, kun rakkaat on Suomessa. En haluais enää, että skypet loppuis, vaan jatkuis aina vaan. Ei haittaa joka aamuiset jääkylmät suihkut, korkee kuume, bedbugsien puremat, huijatuks tuleminen tai vatsanväänteet, kun vaan saa soittaa kotiin. Mikään näistäkään ei kyllä yllättäny miuta, koska no, olin tosi hyvin varautunu.

En varmaan vasta 3 kuukauden jälkeen oo kovin pätevä kertomaan elämänohjeita Kaakkois-Aasiaan, mutta ainakin voin kertoo että mitä miulle tuli yllätyksenä tai vaikka ei ois tullukkaan, niin on hyvä tietää.

  • Länkkäriruuan hinta. Tää tuli jostain syystä miulle isona yllätyksenä, enkä tiiä että mitä oisin hyötyny siitä että tiiän tän etukäteen, mut kerrompa silti. Paikallisen ruuan ja meille ”normaalin” ruuan hintaero. Tää sama juttu on ollu kaikissa maissa missä ollaan käyty ja ihan järkeenkäyväähän se on, raaka-aineet maksaa enemmän, koska on usein tuontikamaa. Lisäks Länsimaalaista ruokaa syö usein pelkät turistit, joilta voi tietty pyytää paljon enemmän hintaa. Ruuan hinta vaihtelee myös tosi paljon paikasta riippuen. Esimerkiksi Bangkokista sai helposti runsaan ja hyvän annoksen eurolla ravintolasta, kun taas Pattayalla ei edes sivukujien ruokakärreistä meinaa irrota samalla hinnalla annosta, vaikka molemmissa vierailee hurjasti turisteja.

 

  • Hostellejen hintalaatu suhteen vaihtelevuus. Olin jotenki ajatellu, että kalliit on aina hyviä ja halvat sitten vähän huonompia, mutta eihän se niin mene. Siistiin, mukavaan hostelliin hyvällä sijainnilla pääsee nukkumaan samaan hintaan, kun 5km keskustasta, likaseen ja epämiellyttävään hostelliin, kun vaan jaksaa etsiä, on tarkka arvostelujen kanssa ja ajoissa varaamassa! Ajoissa oleminen on ollu ainakin meille jokseenki haasteellista, koska ei usein tiedetä, missä ollaan kahden viikon päästä, mutta yritetty ollaan ainakin. Lisäks kannattaa hyödystää monia eri varauspalveluita. Me ollaan käytetty booking.comia, Airbnb:tä ja couchsurfingia.
  • Ihmisten törkeys ja hyvyys. Vietnamissa koettiin pahimmat huijausyritykset, eikä kenenkään oikeen voinu luottaa. Meitä yritettiin – ja huijattiinkin – päin naamaa, ja törkeyksissä mentiin ihan äärirajoille. Vastapainoks kuitenkin suurin osa ihmisistä ainakin kaikissa muissa maissa on ollu ihan mielettömiä ja apua saa aina, kun vähänkin näyttää siltä että on pihalla ja jos ei, niin kysymällä. Mie kuvailisin matkustamista sellasena yhtenä suurena luottamuksena kaikkien välillä. Lähtisin siis mielummin ihan pikkasen liian sinisilmäsenä liikkeelle, kun kyynisenä about kaikkea kohtaan. Viimeistään niistä virheistä sitten oppii!

 

  • Valkaiseva kosmetiikka. Tää nyt on lähinnä naisille suunnattu ja oon tästä tainnu aiemminkin mainita. Aasiassa vaalea iho on kaikista kaunein, sitä ihannoidaan ja melkeimpä kaikki tavoittelee sitä. Mainosten kasvot, niin miehet kun naisetkin, on aina ihan vitivalkoisia eli ihoa on vaalennettu tai photoshopattu. Balilla meidän taksikuski (mies) kertoi, että rakastaa surffata, mutta on jo niin ruskettunu, että vaimo kieltää menemästä enää. Wikipedia ties kertoa, että 25–34-vuotiaista aasialaisista miltei puolet on käyttäny ihoa vaalentavia aineita. Ilmiö on suosittu lähes kaikkialla, missä ihmiset on tummempia. Esim. Nigeriassa 77% naisista käyttää valkasevia aineita. Miun pointti – joka meinaa kokoajan karata – on se, että lähes kaikki kosmetiikka meikkivoiteista suihkugeeleihin sisältää näitä valkasevia aineita. Melkeen kaikista se käy kyllä ilmi ihan pakkauksen etuosasta, mutta oon nähny myös niitä, joita vois helposti ostaa vahingossa. Jos siis tavottelet ruskettumista, kato tarkasti kaikki, myös aurinkorasvat ja saippuat!
  • En tiiä meneekö nyt turhan pikkutarkaks, mutta aurinkorasvat kannattaa ostaa jostain muualta kun 7-elevenistä, ainakin Thaimaassa. Pieni nivean purkki maksaa siellä 120 bahtia, kun ison purnukan yhtä hyvää rasvaa saa mistä tahansa muusta yksityisestä kosmetiikkaliikkeestä 60 bahtilla. Pieniä summia molemmat, eikä tavallisen lomailijan budjettia hetkauta, mutta meillä sitä kuluu, niin on kannattanu vertailla.
  • Tampponit. Näistäkin oon maininnu aikasemmin, mutta ihan syystä. Muistaakseni Thaimaassa oli vielä saatavilla ihan kohtuu hintaan, mutta ainakaan Indonesiassa vähänkään pienemmissä paikoissa enkä Borneossa oo nähny missään. En oo ehkä ihan täysin perusteellista etsintää suorittanu, mutta jos niitä täällä on, niin kiven alla ja tosi kalliilla. Varautukaa siis, tai olkaa valmiina totisiin etsintöihin, tytöt!
  • Totuus on, että ihan sama missä päin maailmaa viettää pidempiä aikoja, niin arki tulee vastaan väistämättä. Se arki ei tietenkään oo samanlaista, kun vaikka Suomessa, mutta niin ne aamuheräämiset ja koneen ääreen istumiset harmittaa täälläkin. Vaikka kivempihan se on kiukutella lämpimässä kun kylmässä. 3kk ollaan syöty lähes kaikki ateriat ravintoloissa toisen ihmisen tarjoilemana ja vaikka se on kivaa, niin joskus sitä vaan haluis voidella ite leivät.
  • Okei, tiedossa oli että täällä hoidetaan hommat ihan pikkasen eri tavalla kun kotona, mutta se yllätti, ettei ruokaa tehdä kotona juuri olleenkaan. Tässä on tietty paljon maakohtasia eroja, mutta erityisesti isojen kaupunkien keskuksissa ei tunnu löytyvän kaupoista mitään oikeeseen kotiruuan laittoon tarvittavaa. Pieniä kioskikauppoja on joka kulmassa, mutta ne on täynnä valmisaterioita, sipsejä, keskejä ja muuta nopeasti mukaan napattavaa. Oisin ehkä toivonu että meillä ois ollu edes yksi keittiöllinen majotus, että ois voinu jotain kokeilla tehdä, mutta ainakin tähän asti ollaan tyydytty vedenkeittimeen ja kuppinuudeleihin. Se maustepussien tyhjentäminen sinne kuppiin tyydyttää kyllä vähän miun kokkaushaluja!
  • Nettiyhteyksien laatu koko Kaakkois-Aasiassa on paikoittain huono. Ollaan käytetty hostellien, hotellien, kahviloiden ja ravintoloiden wifejä ja ostettu prepaid-liittymiä. Osa toimii hyvin välillä, osa ei, jos siis odottaa täydellistä datausverkkoa tänne tullessa, niin tulee pettymään. Yllätyksenä tuli myös se ärsytys, mikä valtaa illalla huoneessa, kun netti ei toimikkaan. Riippuvuus, I know.
  • Isojen ravintola- ja vaateketjujen levinneisyys ja länsimaalaisen tavaran ja ruuan saatavuus kaikkialla. Tää on miusta samalla hyvä ja huono juttu, koska on kiva kun on välillä tuttuja juttuja ympärillä ja saatavilla, mutta ois myös välillä mukavaa päästä siihen aitoon kulttuurin täydellisesti sisään, ilman yhtäkään mäkkäriä kadunkulmassa.
  • Pyykkiä kannattaa pestä itsepalvelupisteissä ja kaduilla olevissa koneissa. Thaimaassa kymmenen kilon koneella peseminen maksaa alle euron ja pesuaine siihen muutamia kymmeniä senttejä, kun taas dropoff-palvelut helposti kymmenen euroa.
  • Tingi. Ainakin niissä maissa missä kulttuuri siihen kehottaa.
  • Jos joku asia on esim. Majoituksessa pielessä, kerro se. Kukaan ei tee asialle mitään, ellei siitä tiedetä. Tässä pitää kuitenkin muistaa, että mjoitusten laatu on ihan eriä kun Suomessa. Viiden euron hostellilta ei voi odottaa samaa siisteystasoa, kun hyvältä hotellilta.
  • Liskoja on kaikkialla ja niihin tottuu. (Lindakin, pusuja)
  • Kun etsii paikallista, hyvää ruokaa, kannattaa aina kiinnittää huomiota ravintolan väkimäärään, eikä ulkonäköön. Hyvä ruoka ja huono palvelu kulkee täällä käsi kädessä.
  • Asiakaspalvelu yleisesti Kaakkois-Aasiassa ei ole läheskään samalla tasolla, kun vaikka Suomessa. Eli ymmärrystä täällä asioidessa, pliis.

 

  • Turha ylivarovaisuus on miun mielestä täysin turhaa. Esimerkiksi paikallisen ruuan syömättä jättäminen on tyhmää ja silloin jää vaan makuelämystä köyhemmäksi. Vaikkei hygienia oo täällä samalla tasolla kun Suomessa, ei se tarkota sitä että kojusta syötyään viettää yön kylppärin lattialla. Eli ”syökää pelkästään hyvissä ravintoloissa.”- kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa. Bakteerikanta on eri, mutta tuskin paikallisetkaan on rotankakkaa omaan ruokaansa sekkotanu. Ollaan syöty mitä oudoimmissa paikoissa, eikä kumpikaan oo tänä aikana sairastanu minkään tasosta ruokamyrkytystä. Rohkeesti vaan paikallisia ruokia maistamaan!
  • Varsinkin taksien, tuktukien yms. kulkuneuvojen hinnat pitää aina sopia etukäteen, jos ei ole mittaria käytössä. Kun hinta on etukäteen sovittu, niin harvemmin tulee väärinymmärryksiä tai huijausyrityksiä. Jos joku on tulossa Pattayalle, niin kannattaa ehdottomasti hyödyntää täällä lava-autoja, jotka toimii takseina, mutta kulkevat myö tiettyjä reittejä, johon voi hypätä kyytiin ja kun haluaa jäädä, niin painaa vaan nappia katossa ja maksaa kuskille. Kun ihmisiä on enemmän kyydissä ja menee tälläiseen ”reitilliseen” versioon, niin kaikki matkat pituudesta riippumatta kustantavat vaan 10bahtia per naama, eli n. 25 senttiä. Autoissa lukee, mitä reittiä se kulkee, mutta jos on epävarma, niin kannattaa kysyä.

Vaikka miulla oli nähtävästi ihan jäätävästi sanottavaa, niin pakko vielä tähän loppuun vinkata iPhonen uudesta(?) ominauudesta! Oman kuvavirran kuvia pystyy nimittäin hakemaan eri hakusanoilla ja puhelin tunnistaa aina tietyn kategorian kuvat. Eli menee vaan kuviin ja laittaa siellä hakuun esim sanan ”kahvi” ja ilman että oon ite tehny mitään, se antaa tuloksiks nää miun ottamista kuvista:

 

Niin siistiä!

Kuvat on täältä Pattayalta otettu lähipäivinä!

❤️ Maari

Katto Kassiset

Heittämällä parasta reppureissaamisessa on se, että rajoja ei oo (paitsi pankkitili). Juurikin tästä syystä ollaan tällä hetkellä takaisin Thaimaassa. Sain Borneolla hullun idean, että lennetään muutamalla kympillä tänne, kun siellä ei oikeen paistanu aurinko ja oli tylsää. Ja nyt me ollaan täällä, siistiä, eikö?

Äsken astuttiin taas Aatun kanssa ulos hostellin ulko-ovesta ja välittömästi tielle astuttaessa miun on tarratava sitä tiukasti kädestä. Kädestä on kiva pitää ja pidetäänkin usein, mutta täällä ei tehdä sitä vaan huvin vuoksi, vaan estääksemme ilotyttöjen hyökkäyksen Aatua kohti. Haluisin antaa kaikille elämänohjeen: Mieti monta kertaa, haluatko asua seksiturismin keskimmäisessä keskiössä, josta on käveltävä kilometri ulos, ennen kuin käden voi irrottaa turvallisesti. Vaikka majoitus olisikin kaupungin halvin. Mieti silti. Kun 4 päivää sitten saavuttiin Pattayalle, kävi miuta huolestuttamaan, kun en meinannu nähdä ainuttakaan naispuolista turistia, vaikka oikeen etsin. Nyt neljän päivän jälkeen voin kertoa, että naisturistien määrä täällä meidän nurkilla on edelleen laskettavissa yhden (puolikkaan) käden sormilla. Tiedettiin toki, että Pattayalla tosiaan on hurja määrä seksiturismia, mutta täytyy sanoa, että en ihan tällästä osannu odottaa. Aina oppii uutta.

Pattayan seksiturismi sai alkunsa Vietnamin sodasta ja sotilaiden vierailuista vapaailtoinaan. Amerikkalaiset sotilaat eivät siis lentänet lomillaan kotiin vaimojen ja tyttöystävien luokse, vaan tulivat tänne. Pitkään sodassa ilman naisia, tiedätte mitä Pattaya tarjosi. Sota kuitenkin loppui ja Pattaya koki taloudellisesti kovia aikoja sotilaiden lähdettyä, mutta turistit löysivät kaupungin 1970- luvulla ja siitä ollaankin vain noustu. Kaupunki tekee paljon päästäkseen seksiturismimaineesta, mutta täällä ollessa kyllä tuntuu, että siitä otetaan vaan kaikki raha irti ja suunta on ihan toinen. Tyttökuppiloita voi olla vierekkäin 10, ilman yhtäkään muuta liikettä välissä, apteekit tekevät suurimman tilinsä viagralla ja terveyskeskukset mainostavat lähinnä HIV-pikatestejä.

Yks tärkeimmistä jutuista reissaamisessa on kuitenkin oma suhtautuminen asiaan kun asiaan, eikä tääkään oo enää alkujärkytyksen jälkeen paha. Rantaan kävellään alle kymmenessä minuutissa, eikä siellä tätä kaikkea juurikaan huomaa, vaan kaikki on piilotettu sisemmälle kaupunkiin. Tietty keski-iän ylittäneet yksin matkustavat miehet ovat vahvasti näkyvillä katukuvassa. Samoin parit, jotka koostuvat paikallisesta nuoresta kauniista naisesta ja länsimaalaisesta vanhemmasta miehestä, niitä tuntuu olevan enemmän kun ”normaaleja” pariskuntia. Osa kertoo löytäneensä täältä aidon rakkauden, mutta suurin osa on jotain ihan muuta. Tuntuu, että koko paikkaa pidetään jollain lailla tabuna, eikä siitä saa puhua. Mie uskallan silti sanoa, että naisen silmin näiden tyttöjen elämä näyttää todella vastenmieliseltä. Oon tietty pakosta, mutta myös mielenkiinnosta nähny paljon heidän käyttäytymistä täällä ja en oo nähny kertaakaan, että sellanen tyttö hymyilee sillon kun ei oo pakko, eli sillon, kun asiakas ei katso. Saa taas olla onnellinen omasta asemasta ja elämäntilanteesta tällä pallolla.

Kaiken tän tutkiskelun ja pohdiskelun keskellä oon koittanu myös nauttia auringosta ja erityisesti rannasta, jota en oo tällä – pian 3 kuukautta kestäneellä – reissulla nähny kahta auringonottopäivää enempää. Makoilu hiekalla tuntuu siis ihanalta, eikä kaupustelijatkaan ainakaan vielä ärsytä liikaa. Hyppy tänne Kuchingista – jossa meille parin viikon aikana tarjottiin tasan kerran vienosti taksia – jännitti, tiedettiinhän turismin määrä täällä ja samalla kaikki se kaupallisuus. Hyvin ollaan kuitenkin vielä toistaseks pärjätty ja ”no thank you”n hokeminen maittaa pitkän tauon jälkeen. Suhtautumiskysymys, niinku sanoin.

Malesiasta lähtiessä vietettiin miellyttävä yö ja päivä Kuala Lumpurin kentällä.

Aatun lemppariruoka 7-elevenistä: riisiä (löytyy kolmessa eri värissä), löysää munaa ja soijaa.

Rannalla on tullu vietettyä paljon aikaa myös siitä syystä, että en oo ehkä vielä täysin kotiutunu uuteen majotukseen. Asutaan nimittäin ihan Katto Kassisina kerrostalon katolle rakennetussa vanerisessa majassa. Sadevesi valuu suihkuun puoli metriä leveästä reijästä katossa, mikä on hyvä, koska itse suihkusta tulee vettä vaan sillon kun sitä huvittaa tulla. Makuuhuonetta ja eteistilaa erottaa kirkkaan sininen suihkuverho kalakuvilla ja seinillä koreilee joulukoristeiden lisäksi mm. iso Saksan lippu. Ovi lukitaan yöksi hakalukolla, jonka saa myös ulkopuolelta kätevästi auki ja katukissa hengailee meidän kuistilla. Mutta meilläpä on katto pään päällä ja vielä ihan ikioma maja! Löydettiin tää mesta Airbnb:n kautta ja maksetaan yöstä reilu viis euroa, joten kaikki taitaa siihen nähden olla ihan mallillaan. Kalaverhotkin piristää kivasti aamuisin.

Tänään oli ensimmäinen sadepäivä täällä.

Pattayalla siis kaikki hyvin! Tai karaoke alakerrassa vähän ärsyttää ja haittaa nukkumista, mutta muuten. Öitä!

❤️ Maari

Bananas are for monkeys

Ubudissa ollessamme käytiin tietysti moikaamassa 700 apinaa Monkey Forestissa, koska se on vähän sellanen must see- mesta. Koska en ollu aikasemmin nähny apinaa, niin vierailu oli miulle tosi mieluinen ja jännittävä. Oli niin hassua – ja on edelleen – että miten joku eläin voi olla niin fiksu. Ne osaa avata kookospähkinän ja kuoria banaanin, poseerata kuvissa ja varastaa laukkuja. Ja on vielä niiiin söpöjä!

Liput makso n. 3€ per naama ja sillä pääsi sisään puistoon ja sai viettää siellä aikaa niin kauan kun halusi. Päivä oli lämmin ja ihmisiä oli liikkeellä paljon. Mitä enemmän puistossa on ihmisiä, sitä enemmän myös apinoita, koska ihmisillä on sitä hyvää, banaania. Puisto on aika iso, meillä meni hissukseen kävellessä sen kiertämiseen pari tuntia. Säännöllisin välimatkoin on pieniä kojuja, joista joku huutaa ”banana for monkeys!!” ja ihmiset sitten ostaa niitä, pitää banaania olalla ja odottaa että apina hyppää hakemaan banaanin. Ja sitten otetaan lomakuvia apinan kivekset niskassa, kivaa. Nää tilanteet on yleensä myös niitä, joissa apinaa kiukuttaa, kun ei saa banaania heti tai tekee jotain, josta ihminen säikähtää ja tekee äkkiäisen liikkeen jolloin myös apina säikähtää ja saattaa purra.

Monkey forestiin suhtaudutaan siis usein varauksella, sillä turistit saavat apinoilta puremia päivittäin. Apina puree, jos sitä kiusataan. Jos ihminen osaa käyttäytyä, eikä apina ole sairas, ei miun mielestä pureman vaaraa ole. On tietty tapauksia, joissa apina sairaastaa esim. rabiesta, ja tällöin puree ilman syytäkin. Apinoita testataan sairauksilta usein, mutta tappelut vesikauhuisten katukoirien kanssa nostavat riskiä. Rabiekseen on käsittääkseni saatavilla etukäteen otettava rokote reissua varten, mutta harva rokottautuu pelkästään yhden puistovierailun takia, paikalliset eivät lainkaan. Jos pureman kuitenkin saa, on rokotehoito aloitettava vuorokauden sisällä, eikä se ole ongelma, jos saarella sattuu sellaista rokotetta sillä hetkellä olemaan. Se on nimittäin usein loppu, eikä saarelle sen toimittaminen ole kovin nopeaa. Saattaa siis joutua kiertämään muutamankin sairaalan, ennen rokotteen löytämistä. Lisäksi rokotteessa on monta osaa, eli se rokottaa myös matkakassaa.

Kuvia tuli tietysti räpsittyä kiitettävä määrä ja vaikka välineistönä toimii iphone, niin niistä tuli kivoja!

Tää on ehottomasti miun lemppari kuva kaikista. Pieni apina isossa metsässä, vähänku pieni Maari isossa maailmassa.

❤️ Maari

Massikeisarit

Yks syy blogille ja kaikista käytännön asioista höpöttämiselle on se, että jos joku lukijoista ikinä päätyy Kaakkois-Aasiaan reppureissulle, voi miun jutuista olla oikeesti jotain hyötyä. Siks haluun jakaa vähän tarkemmin, että mihin meillä on menny rahaa ja miten paljon. Mie en nimittäin tänne lähtiessä uskonu, että rahat riittää, mutta niin vaan ollaan kitkuteltu tänne asti! Kiitos vielä kaikille jotka on tehny tästä mahdollista. ❤️ Jokainen käyttää tietysti rahaa aina parhaaksi katsomallaan tavalla, enkä voi antaa tarkkoja ohjeita siihen, mutta suunnittelun kannalta varmasti hyödyllistä, että on suuntaa antavaa tietoa hinnoista. Miun oli ainakin ennen tänne lähtöä vaikea löytää tuoreita esimerkkejä hinnoista, varsinkin kun toiselle Indonesialainen kallis ravintola on halpa, kun meille taas ei, vaikka Suomen hintoihin verraten on. Lähtökohtasesti ollaan valittu ruuissa aina halvin vaihtoehto, eikä oo tarvinnu kyllä kertaakaan pettyä. Muutamia jokseenkin järkyttyneitä ilmeitä ollaan toistemme kasvoilla nähty, kun jossain kalliimmassa ravintolassa ollaan tilattu halvin mahdollinen ruoka ja saatu eteemme tietenkin hinnan mukainen pienin pieni annos. Halpoja vaihtoehtoja kuitenkin löytyy poikkeuksetta joka maasta ja kaupungista, kun vähän etsii. Halvimmissa paikoissa on myös yleensä paras ja kaikista paikallisin ja aito ruoka.

Miun oli pakko lisätä omaa visuaalista silmää miellyttämään muutama kuva täältä Borneosta, Kuchingista, jossa tällä hetkellä majaillaan.

Päiväbudjetti

Meillä on lähdöstä asti ollu päiväbudjetti, joka oltiin aluks laskettu 30 euroon, sen tuli siis sisältää yöpyminen, syöminen ja liikkuminen päivän aikana, mutta ei esim. lentoja tai muita ns. ylimääräisiä kustannuksia. Tässä 30 eurossa pysyttiin eka kuukaus vaihtelevasti. Thaimaan alhasen hintatason takia se oli helppoa, mut rahaa oli vielä paljon, joten ei oltu niin tarkkoja. Vietnamissa yövyttiin aika kalliisti, joten mentiin lähes päivittäin heittämällä yli ja Balilla loppua kohden ollaan oltu tosi tarkkoja ja pysytty uudelleen lasketussa 20€ päivässä budjetissa. Oon kaks viikkoa kirjannu ylös ihan jokaisen rahanmenon, jotta sitä on helpompi seurata ja saan myös pari päivää esimerkkinä tänne. En laita kaikkia 15 päivää koska a. En jaksa näpyttää eikä b. Ketään kiinnosta. Nää kaikki päivät on esimerkkejä Balilta, joten hinnat tietty sieltä.

 

15.1.2017

Aamupala 50 000 rp = 3,56€

Iso vesipullo 10 000 rp = 0,71€

Aatun energiajuoma 6 300 rp = 0,44€

Päivällinen 86 300 rp = 6,03€

Illallisen tarjosi hostellilta hyväntekijä- brittimies, joka kerto muuten viettäneensä Intiassa 3 vuotta vankilassa ja oppineensa siellä kokkaamaan ja syömään tulista ruokaa.

Koko päivän ruuat siis 152 600 rp, eli 10,66€

 

16.1

Aamupala 45 000 rp

Vesipullo 6 000 rp

Aatun energiajuoma 8 000 rp

Kauppaostokset 21 000 rp

Päivällinen 70 000 rp

Illallinen 50 000 rp

Koko päivä 200 000 rupiaa eli 14,22€

 

17.1

Aamupala ja vettä 35 000 rp

Lounas 50 000 rp

Päivällinen 77 000 rp

Hedelmiä ja Aatulle energiajuoma 35 000 rp

Yksi iltaruoka 20 000 rp

= 217 000 rupiaa eli 15,11€

 

19.1

= 212 000 rupiaa eli 14,76€

 

24.1

= 199 000 rp eli 13,86€

 

25.1

= 185 000 rp eli 12,88€

 

Muut kulut

Muita kuluja eli muita kuin ruoka- tai majoituskuluja kertyi tolta parin viikon ajalta seuraavasti:

  • Pyykkien pesu, meidän vaatteet painaa yhteensä n. 3kg. 73 000 rp = 5,08€
  • Taksi välillä Canggu – Ubud 300 000 rp = 20,89€
  • Skootterin vuokra neljäksi päiväksi 200 000 rp = 13,93€
  • Maarille käsikoruja suruun koska edellinen varastettiin 50 000 rp = 3,48€
  • Maarin pedikyyri suruun muuten vaan 85 000 rp = 5,92€
  • Bensaa mopoon 10 000 rp = 0,70€
  • Parkkimaksu riisipellon viereen 10 000 rp = 0,70€
  • Hyttysmyrkky 14 000 rp = 0,97€
  • Kauppareissu eli paristoja hiireen, shampoota, pumpulipuikkoja yms. 53 250 rp = 3,71€

Ylimääräsiin kustannuksiin meni siis kahdessa viikossa 55,38€, en oo ihan varma että oonko merkinny kaikkia, mutta merkittävimmät ostokset ainakin!

Lennot

Lennoista ollaan luonnollisesti valittu kaikista halvimmat mahdolliset yksilöt välilaskujen määristä välittämättä, ja oikeen hyvin ollaan pärjätty. Yhtään suurempia ongelmia ei olla koettu, vaikka lentokilometrejä on kertyny jo muutama. Lentokentillä parhaiten pärjää rauhallisena, valppaana ja maalaisjärkeä käyttäen. Miulla on ollu ongelmia pitää pää kylmänä, kun esimerkiksi jonotuskulttuuri ei kaikissa maissa ole niin kovin tuttu käsite, mutta niistäkin ollaan selvitty. Samalla tavalla kun siitä yöstä burger kingin sohvalla Vietnamissa. Mutta tosiaan, molempien lennoista ollaan maksettu yhteensä seuraavanlaisia summia:

Helsinki – Tukholma (3h välilasku) – Bangkok = 324€

Bangkok – Hanoi = 98€

Hanoi – Kuala Lumpur (3h välilasku) – Bali = 335€

Bali – Kuala Lumpur = 136€

= 893€

 

Majoittuminen

Ihan vertoilun vuoks ajattelin iskeä tähän nyt kaikki majotukset, missä ollaan oltu. Majotuksia on ollu laidasta laitaan, ok tason hotellista halvimpaan mahdolliseen hostelliin ja ilmaseen sohvasurffaukseen. Aattelin kirjottaa yöpymisistä vielä kokonaan oman postauksensa jossain vaiheessa ja kertoa mielipiteitä ja suosituksia. Hostelleja kun on niin paljon erilaisia eri sijainneilla ja mukavuuksilla, vaikka hinta olisi sama. Myös näissä hinnat on luonnollisesti kahdelta ihmiseltä.

Thaimaa

Bangkok

  • 12€ yö x 7 = 84€

Chiang Mai

  • 8€ yö x 7 = 56€

Chiang Mai

  • 9€ yö x 10 = 90€

 

Vietnam

Hanoi

  • 18€ yö x 1 = 18€

Cat Ba Island

  • 16€ yö x 12 = 192€

 

Indonesia

Bali

Ubud

  • 3€ yö x 7 = 21€ x 2 = 42 €

Uluwatu

  • 20€ yö x 2 = 40€

Canggu

  • 16€ yö x 3 = 48€

Ubud

  • 3€ yö x 11 = 33€ x 2 = 66€

 

Malesia

Kuala Lumpur

  • 12,5€ yö x 1 = 12,5€

Kuching

  • 10€ yö x 7 = 70€

Yhteensä 2 ja puoli kuukautta ollaan yövytty summalla 718,5€, joka tarkottaa sitä, että keskimäärin ollaan maksettu yöstä yheksän ja puol euroa. Tuo summa voisi olla myös pienempi, mutta ihan kohtuusuoritus ensikertalaisilta reippureissaajilta!

Maksutavat

Ollaan joka maassa käytetty pääosin käteistä, koska korttimaksu hyväksytään harvoin ja aina kannattaa foliohattuilla vähän, ettei korttia kopioida tai sieltä lähde liikaa rahaa. Ollaan nostettu rahaa pankista ja automaateista, mieluiten sellasista, joissa on vähintään kameravalvonta 24/7, mutta ihan kaikenlaisia on tullu vastaan. Eikä ainakaan vielä oo lähteny mitään ylimääräsyyksiä kummankaan kortilta, jos ihan jäätäviä lisämaksuja nostoista ei lasketa. Ne nostomaksut voi vaihdella atm-firmasta, omasta suomipankista, automaatin sijainnista ja nostetusta summasta riippuen. Välillä lähtee euro tai pari ja välillä jopa 10.

Oon loppupeleissä erittäin tyytyväinen meidän rahankäyttöön ja entisenä shoppailufriikkinä voin sanoa, että tän kasvattavampaa kokemusta ostosten saralta saa kyllä hakea. Kolmen kuukauden ajalta miun ”ylimääräset” ostokset on flipflopit, yhdet housut, kaksi pientä vihkoa, kuusi kynää, pinsetit, pienet puuvärit  ja värityskirja. Enkä oo ikinä ollu niin onnellinen puuväreistä, edes lapsena.

Ja arvatkaa mitä? Tein tälle blogille ikioman facebook sivut, eli kun siitä käy tykkäämässä, tulee uudet postaukset aina omaan uutisvirtaan. Koitan lisäks päivitellä sinne kuvia ja muita juttuja välillä. Facebook-sivulle pääset tästä!

❤️ Maari

Back To Top