skip to Main Content

Typerä tiistai

Viimeset päivät Bangkokissa pidettiin sairastupaa. Tiistaina otettu rokote nosti Aatulle kuumeen, joten perjantai ja lauantai oltiin aikalailla pois pelistä. Asteista en tiiä, mutta niin kärsivältä näytti, että keräsin yhtenä keskiyönä miun kaikki voimat ja rohkeuden ja kävin yksin sadan metrin päässä kaupassa. Sunnuntaina oli pakko lähteä kylille ostamaan bussilippuja seuraavalle päivälle Chiang Maihin ja päädyttiinkin pitkän etsinnän jälkeen pienelle syrjäkadulle erittäin kyseenalaseen toimistoon, jossa koko perhe hengaili ja katto telkkaria. Chiang Main majottaja oli sitä yhtiötä kuitenkin suositellut, joten otettiin liput siitä. En tiiä millasta muiden yhtiöiden busseilla on matkustaa, mutta tää kyllä kannatti! Vaikka tuntu pahalta maksaa matkoista yhteensä 1500 bahtia eli n. 40€, en kadu kyllä hetkeäkään. Bussi lähti 10:15 maanantai aamuna, joten herättiin aikaisin, kerättiin kimpsut ja kampsut ja ajeltiin kahdella eri taksilla bussiasemalle, kun ensimmäinen heivas meidät 3km päähän kohteesta. Miun ennakkoluuloista huolimatta bussi lähti ajallaan ja voin sanoo, että en oo ikinä matkustanu kymmentä tuntia noin mukavasti. Penkit oli valehtelematta kaks kertaa pohjolan liikenteen penkkien levysiä, hierovia ja makuuasnetoon säädettäviä, bussi ilmastoitu ja ton 10h matkan aikana henkilökunta tarjoili meille mm. nakkisämpylän, muffinssin, vettä, pysähdyksellä buffet lounaan, teetä ja maissimaitoa (:D). Kaikille jaettiin myös peitot, tyynyt ja kuulokkeet ja jokaisella matkustajalla oli oma tv. Vaikkei kyyti ainakaan ylemmässä kerroksessa ollu ehkä tasasinta, nukkuminen onnistu ja elämä tuntu muutenki mukavalta koko matkan, joka kesti muuten lähes 2 tuntia pidempään kun oli tarkoitus, mutta ei kyllä haitannu. En voi siis muuta, kun suositella Sombat Touria ja niitten Supreme busseja.

img_6755

img_6752

img_6751

Saavuttiin eilen siis yhdeksän aikoihin Chiang Maihin ja hypättiin sellasen punasen katetun lava-auton kyytiin, ne on sellasia taksin ja tuktukin välimuotoja, että kun istut sielä kontissa, muista pitää rinkasta kiinni. Täällä ei hirveesti osotteista perusteta, vaan esimerkiks talot numeroidaan sen mukaan, mikä millonki on rakennettu. Lisäks kahella samaan suuntaan menevällä vierekkäisellä kadulla saattaa olla sama nimi. Tästäkin huolimatta löydettiin perille ja meitä oli vastaanottamassa Vladimir, joka on muuttanu Thaimaahan Venäjältä muutama vuosi sitten ja löytäny täältä vaimon. Vladimir kerto meille paljon Chiang Maista ja anto neuvoja tälle viikolle. Kysy myös meitä mukaan eilen, kun oli ite menossa syömään. Tosi lämmin vastaanotto siis ja mukava huone, niin mukava, että tänään heräsin neljältä… Tänään ollaan siis vaan käyty syömässä pad thait ja tultu takasin kotihiireilemään ja tekemään töitä.

img_6750

img_6747

Vladimirin suosituksesta tällä viikolla ois tarkotus käydä ainakin tuolla vuorella Wat Phra That- temppelillä sekä yömarkkinoilla. Tää majotus on varattu ens tiistaihin eli ainakin viikko aikaa tutustua tähän kaupunkiin, saa nähdä mihin tie vie seuraavaks. Nyt pohdin että jaksaisko kattoa linnan juhlat, luulis onnistuvan ton neljään nukkumisen jälkeen.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

❤️Maari

Pikkuruinen Kiina

Siis, kolme rapeeta kevätrullaa hapanimeläkastikkeella maksaa 30 bahtia. En tiiä tiesittekö, mutta se on euroissa 79 senttiä. Koita siinä sitte pitää joku järki ja olla syömättä kahtatoista kevätrullaa päivässä. Tiesin, että alussa rahan arvon tajuaminen on vaikeeta ja sitä menee enemmän, muttaku haluisin ostaa kaiken! Päiväbudjetissa ei siis ihan täydellisesti olla pysytty, mutta ei se ois ees vaikeeta, jos vaikka vähän yrittäis. No, nyt on ainakin nautittu siitä edullisesta ruuasta ja juomasta (ja flipflopeista ja housuista ja paidoista…). Rinkoista onneks loppuu tila joskus kesken tai muuten Aatun budjettilaskuri räjähtää.

img_6693

img_6668

img_6673

img_6691

img_6696

Varattiin eilen illalla majotus meidän seuraavaan kohteeseen eli Chiang Maihin, jonne lähdetään ens maanantaina, kun on aika jättää Bangkokille hyvästit ainakin 22. päivään asti. Auki on vielä semmonen pikku seikka, että miten kuljetaan tää 700km matka maanantaina. Varteenotettavia vaihtoehtoja on ainakin bussi ja yöjuna ja pelkästään busseissa on niin paljon eroja, että meinaa valinnanvaikeus iskeä. Maksetaanko matkasta 10€ enemmän makuuasentoon menevistä penkeistä ja ilmastoinnista vai pysytäänkö tässä (erinomaisesti onnistuneessa) säästölinjassa ja kärvistellään ei niin mukavissa olosuhteissa 12h? Nähtäväks jää.

img_6694

Ostettiin nää yks ilta jälkkäreiks, ku käveltiin kotiin ja ekalla haukulla sisältä paljastukin nakki!

img_6676

 

Päivät täällä on tosi samanlaisia, mutta kuitenki erilaisia. Ollaan käyty joka päivä tuolla joen toisella puolella ja tänään jopa Chinatownissa asti! Selvitin muuten ton ehkä-joen nimen ja se on Chao Phraya, ehkä. Aika levee se on ja lähinnä siinä kulkee pitkiä veneitä ees takasin joissa on kyydissä turisteja muualta Aasiasta, Kiinalaisia ja Japanilaisia enimmäkseen. Kiinalaisista turisteista sujuvasti takasin aiheeseen eli Chinatowniin. Valittiin viikon ainoa aurinkoinen päivä tolle hurjalle 6km kävelylle ja sen kyllä huomas. Seitsemännen armeijatavaraa ja aseita myyvän kaupan jälkeen alko jo tosissaan kiukuttaa ja olin varma, ettei ikinä päästä perille. En muuten tiiä, onko se täällä joku juttu, mutta tuntu, että jokaisella kadulla on oma tuote mitä myydään. Esimerkkinä nää asekaupat oli keskittyny kaikki vieri viereen, seuraavana tuli tuulettimet ja ompelukoneet ja lopuksi putkitelkkarit. Eikä näitä ollu vierekkäin yhtä tai kahta, vaan vähintään viisi. No, perille kuitenki päästiin kuumuudesta huolimatta ja vietettiinkin siellä pari tuntia kierrellen kunnes nälkä yllätti ja kirmattiin takaisin halpojen kevätkääryleiden ja nuudeliannosten luokse. En osaa sen enempää tosta Chinatownista käynnistä sanoa, kun että ihan kiva kokemus, törkeesti ihmisiä ja se mitä siellä ei myydä, ei tarvii ostaa.

Siellä näytti siis tältä:

img_6713

img_6715

img_6714

img_6711

Ehin muuten olla jo ilonen siitä, miten hyvin unirytmi käänty heti sopivaksi, kun ei lennolla nukuttu ollenkaan. Ihan syystä olin helpottunu, sen ensimmäisen yön.. Mie nimittäin nukahin eilen kuudelta aamulla. Ei siinä muuta, mutta tästä huoneesta ois kiva päästä seuraaavana päivänä ulos ennen pimeää. Ollaan siis nyt yritetty herätä ajoissa, mutta esimerkiks eilen nousin kolmelta, hyvä yritys siis. Nyt kello lähentelee taas yhtä, eikä väsymyksestä oo tietookaan.

Yrittänyttä ei laiteta, öitä!

❤️Maari

Ekat hajut

Ollaan vuosia käyty äitin ja iskän kanssa lähes jokasella Helsingin reissulla sellasessa itämaisessa ruokakaupassa Hämeentiellä kun Vii-Voan. Löysin sieltä joskus sellasta makeeta soijakastiketta ja on ollu aikoja, kun oon laittanu sitä kaikkeen aamupuurosta makaronilaatikkoon. Eka tuoksu mikä miun nenän tavoitti Thaimaassa, oli Vii-Voan. Hyvä siis, että miuta on alustettu tähän reissuun jo vuoskaudet!

img_6613

img_6646

Molemmat lennot meni miun kiukutteluja ja stressaamisia lukuunottamatta erittäinki hyvin. Vaikka säästettiin (melkeen 100€) jättämällä paikat varaamatta, istuttiin onneks molemmat lennot vierekkäin. Kolmen tunnin välilasku vietettiin Arlandan lentokentällä ilman sen suurempia tylsistymisiä ja myös Bangkokin lento lähti ajallaan ja tais saapua jopa muutaman minuutin etuajassa. Nukuttua en saanu tuntia pidempiä pätkiä, vaikka pimeää ja rauhallista lennolla olikin. Laskeuduttiin paikallista aikaa 7:30 ja maahantuloki sujui mutkitta, jos ei törkeen pelottavat passintarkastajat haittaa.Oltiin tosi nälkäsiä perillä, koska säästettiin (tietysti) myös lennolla ruuissa 35€ per nenä, eikä eväät riittäny kovin pitkälle. Mentiin siis jo lentokentällä syömään, ja sen kerran, kun ois ollu kiva tehdä onnistunu ruokavalinta, niin päätin ottaa mereneläviä äärimmäisen limaisessa kastikkeessa, eikä siinä, jos ois maistunu hyvältä, muttaku ei maistunu. Parit lusikalliset paikallista herkkuruokaa masuun ja kohti ekaa kotia. Yövytään ensimmäienn viikko Airbnb asunnossa kaupungin Pohjois-osassa. Oikeestihan miulla on tosi huono käsitys siitä, missä ollaan ja missä mikäkin paikka sijaitsee. Tiiän kuitenkin, että kaupungin läpi virtaa jonkinmoinen joki ja ollaan sen sillä puolella, missä ei juurikaan turisteja liiku. Kun kävelee pari kilometriä sillan yli, pääsee jo kunnon turismin makuun. Käytiin esimerkiks tänään Bangkokin tunnetuimmalla turistikadulla, Khao San Roadilla ja voi jessus sitä jalkahierontojen, länkkäriravintoloiden ja tuktukien kaaosta. Täällä meidän kotikaduilla saa olla rauhassa, vaikkakin miun jatkuvasti kirkkaan punasena helottava naama kerää katseita.

Tästä ihan vierestä löytyy tärkeimmät, eli 7-eleven, apteekki, supermarketti (mistä ei muuten saa oikeeta ruokaa, koska kaikki syö kokoajan ulkona) ja ruokapaikkoja ovellisista ravintoloista kärrättäviin kojuihin. Vaikkakaan täältä täydellisesti ilmastoidusta huoneesta kuudennesta kerroksesta ei ihan koko ajan huvita lähteä, koska 6 kerroksen nousu takaisin ylös vaatii veronsa. Joka kerta, kun tullaan takasin ylös, ei pysty tekemään mitään ennen vartin välikuolemaa makuuasennossa.

img_6651img_6654

Eilen eli tiistaina käytiin ottamassa japanin aivokuumeeseen rokotteet Bangkok Hospitalissa ja voi juku, mikä kokemus! Ensinnäkin, aikojen varaus onnistu helposti etukäteen sähköpostilla ja niistä kävi selkeesti ilmi kaikki tarvittavat tiedot. Suomessahan vastaava rokote maksaa 125€ kappale ja niitä otetaan kaksi, viikon välillä. Täälä taas on saatavana uusin rokote jota ei oteta kun se yks kpl ja hinta oli jotain 30€ paikkeilla. Koko setti, eli ihan lääkärin kanssa jutustelu, perus terveystarkastus, rokote, jonka laitto osaava sairaanhoitaja ja taksimatka kustansi meiltä molemmilta yhteensä 140€ eli taas kevyt 360€ säästö. Lisäks asiakaspalvelu oli parasta, mitä oon ikinä terveyskeskuksessa saanu. Siihen seikkaan saatto tietysti vaikuttaa se, että maksettiin – maan yleiseen hintatasoon nähden – paljon tosta.

Lyhyesti siis, kaikki hyvin täälä, mites sielä?

❤️Maari

Ymmärtäjille ja ymmärtämättömille

Miksi?

Koska miksen jakais miun siistiä elämää palaneen nenänpään ja 30 litran rinkan kanssa ahistavasta kuumuudesta? Miulle on myös ollu paljon apua matkan suunnittelussa ja mielenterveyden ylläpidossa muiden reissublogien ja palstojen lukemisesta, joten haluun jakaa kaiken tiedon, mistä voi olla hyötyä muille. Vaikkakaan sitä ei vielä ole, aijon kerryttää parhaani mukaan. Miun blogiuran historiaan sisältyy useampikin lifestyle-blogin aloitus ja ihan yhtä monta lopetusta. Hyvä niin, ei ehkä loistanu sillon vuosia sitten vielä mikään osa-alue niissä luomuksissa. Toivotaan kuitenki, että tällä kertaa onnistuu vähän paremmin.

Jos jollekin voi enää mitenkään olla vielä epäselvää, niin ollaan lähössä Kaakkois-Aasiaan reppujen kanssa, eikä tiedetä, millon tullaan takasin. Julkinen anteeksipyyntö vois olla paikallaan kaikille, jotka on miun seurasta saanu nauttia lähiviikkoina. Keskustelun aiheet miun kanssa on rajottunu hyvin tarkasti rakkolaastareiden hintaan, Bangkokin säähän ja oluen hintaan Vietnamissa. Mut minkäs teet, tää taitaa olla isoin juttu, mitä miulle on ikinä tapahtunut.

fullsizeoutput_1979

Sen lisäksi, että miun on pidettävä kotijoukot ajantasalla, blogi on mitä mainioin tapa purkaa ajatuksia ja kokemuksia sekä kerätä muistoja tekstin ja kuvien muodossa. Vaikka mie uskon, että tän blogin lukijat on pääsääntöisesti isi, äiti, siskot ja muutama pakotettu ystävä, niin on varmaan ihan järkevä vähän avata, että kuka mie oon.

Perustiedoista sen verran, että postinumeron 53300 alla syntynyt ja kasvanut 19- vuotias oravanpyörä-elämää ja tyhmiä velvollisuuksia välttelevä Maari. Miun pisin ulkomaanmatka on ollu viikko Mallorcalla vuonna 2010 ja nyt pitäis lähteä Kaakkois-Aasiaan ilman sen suurempia reittisuunnitelmia tai mitään muutakaan varmaa, jep.

 

fullsizeoutput_1c11

Kysyin iteltäni ja läheisiltä, että millanen mie olen

Tyttöystävänä
Rakastava, välittävä, ajatteleva, omistautuva, vaativa, varovainen, avoin mutta sulkeutunut ja äärimmäisen paljon huomiota kaipaava. Mie annan itestäni paljon, mutta jos en saa samaa takaisin, ei toimi mikään. Kysyin Aatulta sen mielipidettä ja vastaus oli: harvinainen akvaariokala: vitun vaikee mut super siisti.

Tyttärenä
Vaativa ja ilahduttava. Mitäpä siitä voi päätellä.

Ystävänä
Hyvä kuuntelija, huolehtiva, luotettava, ymmärtävä, suvaitseva, ongelman ratkoja ja fiksu. Oli muuten mahtava tapa pakottaa kaikki kehumaan miuta!! Tuli ihan hyvä mieli tälläsestä.

Ihmisenä
Avoin, tunteellinen, stressaava, määrätietoinen, osaava, sosiaalinen, laiska, aikaansaava, empaattinen, temperamenttinen, höpsö, äkkipikainen ja välillä äärimmäisen yksinkertainen. Jos haluun jotain tarpeeks, teen kaikkeni sen eteen. Jos taas vaan haluan, mutten tarpeeksi, muutun äärimmäisen laiskaksi. Empaattisuuden nostasin noista adjektiiveista ehdottomasti esille. Miut tunnetaan itkupillinä, joka voi herkistyä niin yksinäisistä papparaisista, kun (miun mielestä) surullisen kuuloisesta linnunlaulusta. Oon kyllä empaattisuuteni kanssa jokseenkin valikoiva, koska esimerkiks yksinäiset mummot tai auton alle jääneet rusakot ei herätä tunteita ollenkaan.

 

img_5377
En tykkää odottamisesta tai lähes mistään, mikä vaatii kärsivällisyyttä. Oon ihan jäätävä jännittäjä ja stressaaja. Pienempänä olin monta joulua kuumeessa, koska olin jännittäny ja oottanu sitä niin innolla. Viimeiset kaksi kuukautta mie oon asiaankuuluvasti ollu täysin sekaisin, saan vuoronperään itku- ja naurukohtauksia ja vähintään kerran viikossa päätän, etten lähde koko typerälle reissulle, koska kaikki on jo/tulee menemään pieleen. Helppo tapaus siis.

Mie yritin tässä siis kertoa itestäni ja siitä, miks haluun jakaa miun juttuja teille. Vähän on sekavaa vielä mut jos tää tästä rauhottuis kun päästään oikeesti joskus lähtemään.

 

❤️Maari

Back To Top