skip to Main Content

Suomi 100

Aattelin ensin, etten osais sanoo mitään järkevää Suomen itsenäisyydestä. Tai aattelen oikeestaan vieläkin. Sanon kuitenkin. Semmosia asioita niinkun esimerkiksi Suomen itsenäisyys, ei tuu mietittyä kovin paljoa. Tai en tiedä, varmaan moni miettii, mutta mie, 20-vuotias naisenalku, en mieti. Itsenäisyyspäivänä on vapaapäivä, telkkarista tulee päivällä jotain, jonka ajaksi iskä laittaa telkkarin niin kovalle että miuta kiukuttaa, illalla katotaan linnanjuhlia ja syödään hyvin. Lapsena askarreltiin Suomenlippuja, leivottiin pipareita ja koristeltiin ne sinisellä ja valkoisella. Ei kuitenkaan koskaan sen suuremmin paneuduttu siihen, että miksi sitä päivää juhlitaan. Miksi noudatetaan ja arvostetaan perinteitä ja miksi Suomi on Suomi.

Heräsin tänään siihen että hävittäjä lensi mein kodin yli, luulen että se liittyy itsenäisyyspäivään. Ehkä jopa siihen juttuun jota iskä kattoo kovalla telkkarista. Arvostan Suomea valtavasti, mutta itsenäisyyspäivä ei oo koskaan herättäny miussa sen suurempia tunteita, mitä nyt saanu nuorempana (tai oikeestaan vieläkin) kiksejä linnanjuhlien hienoista prinsessamekoista. Äsken katoin kuitenki videopätkän Lappeenrannan sankarihautausmaalta, jossa jokaisen kaatuneen haudalle laskettiin seppele. Ja arvatkaa mitä? Mie kävin itkemään, enkä mitään paria kyyneltä, vaan ihan oikeesti vollotin täällä. Nyt mie sitten mietin, mietin niin hirveesti tätä Suomea ja sen itsenäisyyttä. Haluisin niin kovin kuunnella semmosta pappaa, joka vois kertoa miulle Suomesta. Se vois kertoa miulle tarinoita ja mie voisin kuunnella ja kysellä. Koska en mie oikeesti tiiä hirveesti. Hiihto, sauna, karjalanpiirakat ja mustikkakeitto. Semmosia juttuja tiiän. Tiiän myös, että täällä on hyvä olla. Miun ja muittenkin.

Tiivistettynä; rakastan ja arvostan Suomea ja ”lottovoitto syntyä Suomeen”, on joo tosi kliseinen lause, mutta totisinta totta. Parannusehdotuksena vähemmän loskaa, enemmän aurinkoa ja halvempaa viiniä. Kiitos.

lintu, suomisuomi, pihlajasuomi, sorsasuomi, joutsensuomi, helsinkilintu, suomi, hanhisuomi, lintusuomi, lintu

Nautin tän päivän vapaasta erityisen paljon. Nukuin sopivasti, kävin pitkällä kävelyllä ja kuvasin lintuja. Linnut ja luonto sopi kivasti teemaan!

❤️Maari

Ymmärtäjille ja ymmärtämättömille

Miksi?

Koska miksen jakais miun siistiä elämää palaneen nenänpään ja 30 litran rinkan kanssa ahistavasta kuumuudesta? Miulle on myös ollu paljon apua matkan suunnittelussa ja mielenterveyden ylläpidossa muiden reissublogien ja palstojen lukemisesta, joten haluun jakaa kaiken tiedon, mistä voi olla hyötyä muille. Vaikkakaan sitä ei vielä ole, aijon kerryttää parhaani mukaan. Miun blogiuran historiaan sisältyy useampikin lifestyle-blogin aloitus ja ihan yhtä monta lopetusta. Hyvä niin, ei ehkä loistanu sillon vuosia sitten vielä mikään osa-alue niissä luomuksissa. Toivotaan kuitenki, että tällä kertaa onnistuu vähän paremmin.

Jos jollekin voi enää mitenkään olla vielä epäselvää, niin ollaan lähössä Kaakkois-Aasiaan reppujen kanssa, eikä tiedetä, millon tullaan takasin. Julkinen anteeksipyyntö vois olla paikallaan kaikille, jotka on miun seurasta saanu nauttia lähiviikkoina. Keskustelun aiheet miun kanssa on rajottunu hyvin tarkasti rakkolaastareiden hintaan, Bangkokin säähän ja oluen hintaan Vietnamissa. Mut minkäs teet, tää taitaa olla isoin juttu, mitä miulle on ikinä tapahtunut.

fullsizeoutput_1979

Sen lisäksi, että miun on pidettävä kotijoukot ajantasalla, blogi on mitä mainioin tapa purkaa ajatuksia ja kokemuksia sekä kerätä muistoja tekstin ja kuvien muodossa. Vaikka mie uskon, että tän blogin lukijat on pääsääntöisesti isi, äiti, siskot ja muutama pakotettu ystävä, niin on varmaan ihan järkevä vähän avata, että kuka mie oon.

Perustiedoista sen verran, että postinumeron 53300 alla syntynyt ja kasvanut 19- vuotias oravanpyörä-elämää ja tyhmiä velvollisuuksia välttelevä Maari. Miun pisin ulkomaanmatka on ollu viikko Mallorcalla vuonna 2010 ja nyt pitäis lähteä Kaakkois-Aasiaan ilman sen suurempia reittisuunnitelmia tai mitään muutakaan varmaa, jep.

 

fullsizeoutput_1c11

Kysyin iteltäni ja läheisiltä, että millanen mie olen

Tyttöystävänä
Rakastava, välittävä, ajatteleva, omistautuva, vaativa, varovainen, avoin mutta sulkeutunut ja äärimmäisen paljon huomiota kaipaava. Mie annan itestäni paljon, mutta jos en saa samaa takaisin, ei toimi mikään. Kysyin Aatulta sen mielipidettä ja vastaus oli: harvinainen akvaariokala: vitun vaikee mut super siisti.

Tyttärenä
Vaativa ja ilahduttava. Mitäpä siitä voi päätellä.

Ystävänä
Hyvä kuuntelija, huolehtiva, luotettava, ymmärtävä, suvaitseva, ongelman ratkoja ja fiksu. Oli muuten mahtava tapa pakottaa kaikki kehumaan miuta!! Tuli ihan hyvä mieli tälläsestä.

Ihmisenä
Avoin, tunteellinen, stressaava, määrätietoinen, osaava, sosiaalinen, laiska, aikaansaava, empaattinen, temperamenttinen, höpsö, äkkipikainen ja välillä äärimmäisen yksinkertainen. Jos haluun jotain tarpeeks, teen kaikkeni sen eteen. Jos taas vaan haluan, mutten tarpeeksi, muutun äärimmäisen laiskaksi. Empaattisuuden nostasin noista adjektiiveista ehdottomasti esille. Miut tunnetaan itkupillinä, joka voi herkistyä niin yksinäisistä papparaisista, kun (miun mielestä) surullisen kuuloisesta linnunlaulusta. Oon kyllä empaattisuuteni kanssa jokseenkin valikoiva, koska esimerkiks yksinäiset mummot tai auton alle jääneet rusakot ei herätä tunteita ollenkaan.

 

img_5377
En tykkää odottamisesta tai lähes mistään, mikä vaatii kärsivällisyyttä. Oon ihan jäätävä jännittäjä ja stressaaja. Pienempänä olin monta joulua kuumeessa, koska olin jännittäny ja oottanu sitä niin innolla. Viimeiset kaksi kuukautta mie oon asiaankuuluvasti ollu täysin sekaisin, saan vuoronperään itku- ja naurukohtauksia ja vähintään kerran viikossa päätän, etten lähde koko typerälle reissulle, koska kaikki on jo/tulee menemään pieleen. Helppo tapaus siis.

Mie yritin tässä siis kertoa itestäni ja siitä, miks haluun jakaa miun juttuja teille. Vähän on sekavaa vielä mut jos tää tästä rauhottuis kun päästään oikeesti joskus lähtemään.

 

❤️Maari

Back To Top