skip to Main Content

Aaltoterapia

Tänään miuta kattelee katosta yhden liskon sijasta 11, ja tällä kertaa miuta haittaa vielä vähemmän. Saavuttiin eilen illalla Balille ja ajeltiin 30€ taksilla tunnin matka Ubudiin, 3 dollarin hostelliin, uinumaan 15 muun ihmisen kanssa. Miun ensimmäinen dormissa yöpymis kokemus on ollut tähän asti positiivinen, vaikka mieltä on koittanut painaa mm. kauimmainen sänky huoneen ainoasta tuulettimesta ja 30 asteen lämpötila, mutta parin vuorokauden 5h unilla pilvilinnat eivät onneksi olleet kovin kaukana. Ensimmäiset Balilla vietetyt 24 tuntia, olen siis ollut hymy huulilla. Ajattelin myöhemmin rustailla Vietnamin kahdesta viikosta oman postauksen, mutta rehellisesti sanottuna luulen, että siitä tulisi turhan negatiivinen kokonaisuus. Se maa, tai ainakaan ne paikat, jossa aikaa vietettiin, ei ollu miuta varten. Miun mielestä suuren osan matkailusta tekee kanssaeläjät, ja jos kansa on Suomalaisiakin töykempää ja itsekeskeisempää sakkia, niin mitä todennäköisimmin en viihdy. Oma kantani perustuu tietysti vain kahden viikon vierailuun ja tapaamieni paikallisten määrä rajallinen, mutta uskon, että sain aika hyvän käsityksen kokonaiskuvasta. Jatkuvat huijausyritykset ja hymyn puuttuminen laski siis roimasti Vietnamin pisteitä miun silmissä. Vietnam anto meille kuitenkin myös paljon hyviä juttuja, enkä kadu joulun ja uudenvuoden viettämistä siellä. Ehkä palaan joskus!

Miun tarkotuksena tänään oli kuitenki tulla kertomaa tiivistetymmin edellisitä 41 päivästä. Inspiroiduin tosta vuoden 2016 muistelupostauksesta, joten tässä tulee samalla kaavalla, kuukauden ja 11 päivän aikana mie oon:

– Syöny fried rice with vegetablesin lukemattomia kertoja ja löytäny seasta madon vain kerran. Enkä ees saanu hepulia. Maassa maan tavalla, ehkä se oli mausteena.

img_7072

 

img_7074

 

img_7113

– Viettäny ensimmäisen yön ikinä lentokentällä. Säästettiin (yllättäen) yhen yön hotellikustannukset ja mentiin Vietnamista lähtiessä kentälle jo illalla, koska lento lähti aamulla ja arvostelujen mukaan kyseisellä kentällä turvatarkastuksen jälkeen on mukava nukkua. Lentoyhtiön mukaan check in on heidän puolesta tehty, joten ei tarvi kun kävellä turvatarkastuksen läpi sisään. Tässä kohtaa annan itelleni pisteen, koska sanoin hotellilla Aatulle monta kertaa lippujen tulostamisesta varmuuden vuoksi. ”Kuka tuhoo luontoo, vuos 2017.” No, oltais voitu tuhota. Ei päästy turvatarkastuksesta läpi, koska liput oli pelkästään puhelimen näytöllä ja on oltava jotain, mihin lyödä leima. Kierrettiin lentokentän kaikki 20 tiskiä, mutta koska kyse on Vietnamista, kukaan ei halunnu vapaaehtosesti auttaa. Netistä myöhemmin viisastuneena tiedetään, että todennäkösesti lahjomalla oltais saatu apua. Pää siis ei niin pehmeeseen penkkiin ja nukkumisen yrittämistä seuraavat 12 tuntia. Yö kului myöhemmin löydetyllä pehmeämmällä burger kingin sohvalla hitaasti ja oltiin muuten aamulla ensimmäisinä siinä perkeleen check in jonossa tulostamassa niitä lippuja. Arvatkaapa, tulostetaanko meillä tulevaisuudessa kaikki.

 

img_7076

– Nähny ensimmäistä kertaa rannan, missä on sileetä hiekkaa ja sinistä vettä. Ja ihan oikeita, eläviä pikkurapuja. Ja simpukoita. Nyt tiiän mistä aaltoterapiasta kaikki aina puhuu.

– Vieraillu kuudella eri lentokentällä ja viettäny niillä aikaa yhteensä ainakin 30 tuntia. Mukavia ja ei niin mukavia tunteja. Oon jo miettiny lentokenttä arvostelijan uraa, koska niissä on huomattavia eroja. Joissain osataan hoitaa asiat hyvin ja joissain ollaan vielä 90-luvulla.

– Joogannu ensimmäistä kertaa ikinä, on muuten rankkaa sellanen hengittely ja venyttely, mutta kivaa myös! Nyt koitan kuumeisesti keksiä, että mistä löydän sen verran lattiatilaa ja rauhaa, että voin yoga for beginners youtube-videoni tahdittamana hikoilla kuin pieni porsas.

– Pelänny veneen, mopon, bussin, lentokoneen ja taksin kyydissä. Kuitenkin satuttamatta itteäni kertaakaan.

img_7114

 

– Lentäny ainakin 14010 kilometriä. Voiko ne mitata sillä linnuntie mittarilla vai kierteleekö lentokoneet?

– Itkeny katukoirien takia. Miun omaa suhtautumista kodittomiin eläimiin pelkäsin etukäteen tosi paljon ja olin melko varma, että oon koko reissun supersurullinen. Ensimmäinen aiheellinen itku tuli kuitenkin vasta Vietnamissa. Isolla osalla koirista on ”koti” vaikka kaduilla suurimman osan ajasta hengaileekin. Kiinnitän muutenkin ympäristöön ja pikkujuttuihin tosi paljon huomiota ja totesin, että Vietanamissa oli rauhallisemmat koirat, kun Thaimaassa. Vaikka missään ei oo kukaan vihamielisesti käyttäytynykkään.

– Itkujen vastapainoksi oon myös saanu monta lässytyskohtausta pentuja nähdessäni. Ei kellään voi olla paha mieli, kun joku on niin viaton ja pörrönen. Negatiivisuuden nimissä, mietin myös niiden tulevaa elämää.

– Ja viimeisenä, kun 13 vuotiaana tutustuin meikkaamiseen, en sen jälkeen oo ollu meikittä yli kahta viikkoa. Helposti muuttuu asioiden merkitykset ja tärkeys T. Meikkiä kerran puolessatoista kuukaudessa. Ja vaan, koska oli joulu. Hirveesti ei tuu selfieitä otettua, koska ripsarit valuu kolmessakymmenessä asteessa pois vartissa, joten naturellina ollaan kuljettu ja tullaan kulkemaan myös jatkossa.

Tulipa sekava kokonaisuus, enjoy!

 

❤️ Maari

This Post Has 4 Comments
  1. Paljon olette kerenneet! Telkkarista tuli juttu katukoirista, en muista mistä maasta (ehkä Intia). Siellä vapaaehtoiset otti niitä kiinni, jotta niile annettiin rabiesrokote ja leikattiin, etteivät lisäänny. Mutta, niillä on tärkeä tehtävä; ne syövät ruuantähteet ja jätteet kaduilta ja pitävät niin rotat kurissa. Mukavia joogahetkiä – hmmm <3

  2. Olipas taas mukava lukea pohdintaa koetusta matkasta ja kasvusta 🙂 En nyt ehkä siuna vielä lähtis pidemmälle suunnittelemaan lentokenttäarvostelijan uraa, oisit aina jossain epämääräisessä paikassa mitä epämääräisimmissä olosuhteissa. Varmaan jotain muuta on elämällä siulle varattuna. Terkkuja kovasti molemmille, myös enolta. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top