skip to Main Content

Good to know

Kun on lähössä tälläselle reissulle, ihan jäätävä informaatiomassa valtaa aivot. Tekee jatkuvasti mieli kahmia lisää tietoa ja kehittää taitoja tulevaa varten. Panikoi siitä, ettei tiedäkään kaikkea ja joku juttu tulee täysin yllätyksenä. Mie ite luin kymmeniä eri blogeja, keskustelupalstoja, facebook ryhmiä ja kuuntelin kaiken mahdollisen tiedon kokeneemmilta reissaajilta ja silti välillä tuntui, ettei tiedä mistään mitään. Totuus on kuitenki se, että kaikkea ei voi, eikä pidäkkään tietää ja osata. Henkisestä valmistautumisesta on tietysti paljon hyötyä, mutta yllätyksiltä ei vaan voi välttyä. En tiiä, onko meillä ollu vaan hyvä tuuri about kaiken kanssa, vai olinko vaan tarpeeks varautunu pahimpaan, koska vaikka tässä on koettu jo aika paljon kaikenlaista, mikään ei oo tuntunu maailmanlopulta. Näin jälkeenpäin kun miettii, niin kaikista suurin maailmanloppu miulle on olla täällä, kun rakkaat on Suomessa. En haluais enää, että skypet loppuis, vaan jatkuis aina vaan. Ei haittaa joka aamuiset jääkylmät suihkut, korkee kuume, bedbugsien puremat, huijatuks tuleminen tai vatsanväänteet, kun vaan saa soittaa kotiin. Mikään näistäkään ei kyllä yllättäny miuta, koska no, olin tosi hyvin varautunu.

En varmaan vasta 3 kuukauden jälkeen oo kovin pätevä kertomaan elämänohjeita Kaakkois-Aasiaan, mutta ainakin voin kertoo että mitä miulle tuli yllätyksenä tai vaikka ei ois tullukkaan, niin on hyvä tietää.

  • Länkkäriruuan hinta. Tää tuli jostain syystä miulle isona yllätyksenä, enkä tiiä että mitä oisin hyötyny siitä että tiiän tän etukäteen, mut kerrompa silti. Paikallisen ruuan ja meille ”normaalin” ruuan hintaero. Tää sama juttu on ollu kaikissa maissa missä ollaan käyty ja ihan järkeenkäyväähän se on, raaka-aineet maksaa enemmän, koska on usein tuontikamaa. Lisäks Länsimaalaista ruokaa syö usein pelkät turistit, joilta voi tietty pyytää paljon enemmän hintaa. Ruuan hinta vaihtelee myös tosi paljon paikasta riippuen. Esimerkiksi Bangkokista sai helposti runsaan ja hyvän annoksen eurolla ravintolasta, kun taas Pattayalla ei edes sivukujien ruokakärreistä meinaa irrota samalla hinnalla annosta, vaikka molemmissa vierailee hurjasti turisteja.

 

  • Hostellejen hintalaatu suhteen vaihtelevuus. Olin jotenki ajatellu, että kalliit on aina hyviä ja halvat sitten vähän huonompia, mutta eihän se niin mene. Siistiin, mukavaan hostelliin hyvällä sijainnilla pääsee nukkumaan samaan hintaan, kun 5km keskustasta, likaseen ja epämiellyttävään hostelliin, kun vaan jaksaa etsiä, on tarkka arvostelujen kanssa ja ajoissa varaamassa! Ajoissa oleminen on ollu ainakin meille jokseenki haasteellista, koska ei usein tiedetä, missä ollaan kahden viikon päästä, mutta yritetty ollaan ainakin. Lisäks kannattaa hyödystää monia eri varauspalveluita. Me ollaan käytetty booking.comia, Airbnb:tä ja couchsurfingia.
  • Ihmisten törkeys ja hyvyys. Vietnamissa koettiin pahimmat huijausyritykset, eikä kenenkään oikeen voinu luottaa. Meitä yritettiin – ja huijattiinkin – päin naamaa, ja törkeyksissä mentiin ihan äärirajoille. Vastapainoks kuitenkin suurin osa ihmisistä ainakin kaikissa muissa maissa on ollu ihan mielettömiä ja apua saa aina, kun vähänkin näyttää siltä että on pihalla ja jos ei, niin kysymällä. Mie kuvailisin matkustamista sellasena yhtenä suurena luottamuksena kaikkien välillä. Lähtisin siis mielummin ihan pikkasen liian sinisilmäsenä liikkeelle, kun kyynisenä about kaikkea kohtaan. Viimeistään niistä virheistä sitten oppii!

 

  • Valkaiseva kosmetiikka. Tää nyt on lähinnä naisille suunnattu ja oon tästä tainnu aiemminkin mainita. Aasiassa vaalea iho on kaikista kaunein, sitä ihannoidaan ja melkeimpä kaikki tavoittelee sitä. Mainosten kasvot, niin miehet kun naisetkin, on aina ihan vitivalkoisia eli ihoa on vaalennettu tai photoshopattu. Balilla meidän taksikuski (mies) kertoi, että rakastaa surffata, mutta on jo niin ruskettunu, että vaimo kieltää menemästä enää. Wikipedia ties kertoa, että 25–34-vuotiaista aasialaisista miltei puolet on käyttäny ihoa vaalentavia aineita. Ilmiö on suosittu lähes kaikkialla, missä ihmiset on tummempia. Esim. Nigeriassa 77% naisista käyttää valkasevia aineita. Miun pointti – joka meinaa kokoajan karata – on se, että lähes kaikki kosmetiikka meikkivoiteista suihkugeeleihin sisältää näitä valkasevia aineita. Melkeen kaikista se käy kyllä ilmi ihan pakkauksen etuosasta, mutta oon nähny myös niitä, joita vois helposti ostaa vahingossa. Jos siis tavottelet ruskettumista, kato tarkasti kaikki, myös aurinkorasvat ja saippuat!
  • En tiiä meneekö nyt turhan pikkutarkaks, mutta aurinkorasvat kannattaa ostaa jostain muualta kun 7-elevenistä, ainakin Thaimaassa. Pieni nivean purkki maksaa siellä 120 bahtia, kun ison purnukan yhtä hyvää rasvaa saa mistä tahansa muusta yksityisestä kosmetiikkaliikkeestä 60 bahtilla. Pieniä summia molemmat, eikä tavallisen lomailijan budjettia hetkauta, mutta meillä sitä kuluu, niin on kannattanu vertailla.
  • Tampponit. Näistäkin oon maininnu aikasemmin, mutta ihan syystä. Muistaakseni Thaimaassa oli vielä saatavilla ihan kohtuu hintaan, mutta ainakaan Indonesiassa vähänkään pienemmissä paikoissa enkä Borneossa oo nähny missään. En oo ehkä ihan täysin perusteellista etsintää suorittanu, mutta jos niitä täällä on, niin kiven alla ja tosi kalliilla. Varautukaa siis, tai olkaa valmiina totisiin etsintöihin, tytöt!
  • Totuus on, että ihan sama missä päin maailmaa viettää pidempiä aikoja, niin arki tulee vastaan väistämättä. Se arki ei tietenkään oo samanlaista, kun vaikka Suomessa, mutta niin ne aamuheräämiset ja koneen ääreen istumiset harmittaa täälläkin. Vaikka kivempihan se on kiukutella lämpimässä kun kylmässä. 3kk ollaan syöty lähes kaikki ateriat ravintoloissa toisen ihmisen tarjoilemana ja vaikka se on kivaa, niin joskus sitä vaan haluis voidella ite leivät.
  • Okei, tiedossa oli että täällä hoidetaan hommat ihan pikkasen eri tavalla kun kotona, mutta se yllätti, ettei ruokaa tehdä kotona juuri olleenkaan. Tässä on tietty paljon maakohtasia eroja, mutta erityisesti isojen kaupunkien keskuksissa ei tunnu löytyvän kaupoista mitään oikeeseen kotiruuan laittoon tarvittavaa. Pieniä kioskikauppoja on joka kulmassa, mutta ne on täynnä valmisaterioita, sipsejä, keskejä ja muuta nopeasti mukaan napattavaa. Oisin ehkä toivonu että meillä ois ollu edes yksi keittiöllinen majotus, että ois voinu jotain kokeilla tehdä, mutta ainakin tähän asti ollaan tyydytty vedenkeittimeen ja kuppinuudeleihin. Se maustepussien tyhjentäminen sinne kuppiin tyydyttää kyllä vähän miun kokkaushaluja!
  • Nettiyhteyksien laatu koko Kaakkois-Aasiassa on paikoittain huono. Ollaan käytetty hostellien, hotellien, kahviloiden ja ravintoloiden wifejä ja ostettu prepaid-liittymiä. Osa toimii hyvin välillä, osa ei, jos siis odottaa täydellistä datausverkkoa tänne tullessa, niin tulee pettymään. Yllätyksenä tuli myös se ärsytys, mikä valtaa illalla huoneessa, kun netti ei toimikkaan. Riippuvuus, I know.
  • Isojen ravintola- ja vaateketjujen levinneisyys ja länsimaalaisen tavaran ja ruuan saatavuus kaikkialla. Tää on miusta samalla hyvä ja huono juttu, koska on kiva kun on välillä tuttuja juttuja ympärillä ja saatavilla, mutta ois myös välillä mukavaa päästä siihen aitoon kulttuurin täydellisesti sisään, ilman yhtäkään mäkkäriä kadunkulmassa.
  • Pyykkiä kannattaa pestä itsepalvelupisteissä ja kaduilla olevissa koneissa. Thaimaassa kymmenen kilon koneella peseminen maksaa alle euron ja pesuaine siihen muutamia kymmeniä senttejä, kun taas dropoff-palvelut helposti kymmenen euroa.
  • Tingi. Ainakin niissä maissa missä kulttuuri siihen kehottaa.
  • Jos joku asia on esim. Majoituksessa pielessä, kerro se. Kukaan ei tee asialle mitään, ellei siitä tiedetä. Tässä pitää kuitenkin muistaa, että mjoitusten laatu on ihan eriä kun Suomessa. Viiden euron hostellilta ei voi odottaa samaa siisteystasoa, kun hyvältä hotellilta.
  • Liskoja on kaikkialla ja niihin tottuu. (Lindakin, pusuja)
  • Kun etsii paikallista, hyvää ruokaa, kannattaa aina kiinnittää huomiota ravintolan väkimäärään, eikä ulkonäköön. Hyvä ruoka ja huono palvelu kulkee täällä käsi kädessä.
  • Asiakaspalvelu yleisesti Kaakkois-Aasiassa ei ole läheskään samalla tasolla, kun vaikka Suomessa. Eli ymmärrystä täällä asioidessa, pliis.

 

  • Turha ylivarovaisuus on miun mielestä täysin turhaa. Esimerkiksi paikallisen ruuan syömättä jättäminen on tyhmää ja silloin jää vaan makuelämystä köyhemmäksi. Vaikkei hygienia oo täällä samalla tasolla kun Suomessa, ei se tarkota sitä että kojusta syötyään viettää yön kylppärin lattialla. Eli ”syökää pelkästään hyvissä ravintoloissa.”- kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa. Bakteerikanta on eri, mutta tuskin paikallisetkaan on rotankakkaa omaan ruokaansa sekkotanu. Ollaan syöty mitä oudoimmissa paikoissa, eikä kumpikaan oo tänä aikana sairastanu minkään tasosta ruokamyrkytystä. Rohkeesti vaan paikallisia ruokia maistamaan!
  • Varsinkin taksien, tuktukien yms. kulkuneuvojen hinnat pitää aina sopia etukäteen, jos ei ole mittaria käytössä. Kun hinta on etukäteen sovittu, niin harvemmin tulee väärinymmärryksiä tai huijausyrityksiä. Jos joku on tulossa Pattayalle, niin kannattaa ehdottomasti hyödyntää täällä lava-autoja, jotka toimii takseina, mutta kulkevat myö tiettyjä reittejä, johon voi hypätä kyytiin ja kun haluaa jäädä, niin painaa vaan nappia katossa ja maksaa kuskille. Kun ihmisiä on enemmän kyydissä ja menee tälläiseen ”reitilliseen” versioon, niin kaikki matkat pituudesta riippumatta kustantavat vaan 10bahtia per naama, eli n. 25 senttiä. Autoissa lukee, mitä reittiä se kulkee, mutta jos on epävarma, niin kannattaa kysyä.

Vaikka miulla oli nähtävästi ihan jäätävästi sanottavaa, niin pakko vielä tähän loppuun vinkata iPhonen uudesta(?) ominauudesta! Oman kuvavirran kuvia pystyy nimittäin hakemaan eri hakusanoilla ja puhelin tunnistaa aina tietyn kategorian kuvat. Eli menee vaan kuviin ja laittaa siellä hakuun esim sanan ”kahvi” ja ilman että oon ite tehny mitään, se antaa tuloksiks nää miun ottamista kuvista:

 

Niin siistiä!

Kuvat on täältä Pattayalta otettu lähipäivinä!

❤️ Maari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top