skip to Main Content

Minun onni, älä ota

Halusin tulla muistuttamaan yhdestä tosi tärkeestä asiasta. Sellasesta asiasta, joka tekis monet meistä paljon onnellisemmiksi, jos kaikki vaan muistais sen. Haluisin että ihan joka ikinen joka tätä tekstiä lukee, miettis nyt tarkkaan, että tekeekö omassa elämässä sellasia asioita, jotka tekee just siut onnelliseksi. Ootko onnellinen siun työssä? Viihdytkö siinä asunnossa jossa asut? Entä asuinalue? Onko siun elämässä sellasia ihmisiä, jotka tekee siut onnettomaks? Jos ihan kaikki siun omassa elämässä on hyvin, eikä oo yhtään mitään parannettavaa. Mie luulen että sie huijaat. On varmasti paljon onnellisia ihmisiä, mikä on ihanaa, mutta tiiän, että niitä omassa elämässä jämähtäneitä on – varsinkin täällä Suomessa – ihan sikana. Uskallan väittää että kaikilla on edes joku pieni unelma, sellanen mitä ei oo koskaan toteuttanu, koska se vaatii liikaa tai poikkeaa normaalista.

Tiiän ettei yhteiskunta toimi niin, että kaikki vois vaan lähtee Balille surffaamaan loppuelämäksi, mutta se mitä yritän tässä (ilmeisesti) kysyä, on se, että miksi se on kenenkään muun ongelma, jos joku sinne haluaa lähteä? Meille annetaan yks mahdollisuus tässä elämässä, ja miusta on sääli, että ne ketkä ottaa siitä kaiken irti ja tekee sitä mitä oikeesti haluaa, on jotenkin outoja ja erilaisia. Unelmien toteuttamisesta tehdään numero, vaikka sen pitäis olla tosi tavallinen juttu. Ei siis kerta kaikkiaan oo normaalia tehdä jotain erilaista. Ja niin, ei kaikkien unelmaelämä varmastikaan oo surffata Balilla ja syödä pelkkiä avokadotoasteja. Sehän voi olla vaikka toimistotyön vaihtaminen parkkipirkon uraan. Löytyispä meiltä kaikilta se rohkeus tehdä elämässä ne valinnat, jotka oikeesti halutaan.

Oma onni on maailman tärkein asia, mutta toinen super tärkeä kysymys on, että annatko muiden ihmisten elää niiden elämää just sillä tavalla kun ne haluaa sitä elää? Asetatko siun läheisille tai vähemmän läheisille ihmisille paineita tai odotuksia? Ehkä jopa tietämättäsi. Monesti esimerkiks vanhemmat luo todella suuria odotuksia lapsilleen mm. opiskelujen tai muuten elämän etenemisen suhteen. Sitä kutsutaan nykykielessä välittämiseksi. Sillä vaan saattaa usein olla ihan päinvastainen vaikutus. Yritetään kannustaa ja patistaa elämässä eteenpäin, mutta pahimmillaan se saa ihmiset luopumaan unelmistaan ja tekemään sellasia valintoja, joita ei todellisuudessa halua. Haluutko siis olla vastuussa jonkun toisen onnesta?

Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin. On tärkeetä, että nuoret saa koulutuksen ja työkokemusta, eikä esim. syrjäydy. Mutta niin kauan, kun sen ihmisen unelmat ja elämäntyyli ei satuta muita tai itseään. Se ei oikeesti kuulu kellekkään muulle. Jos joku haluaa opiskella mehiläistenhoitajaks ja todeta sen jälkeen, että on allerginen hunajalle eikä ees tykkää siitä ja pelkää mehiläisiä, niin mitä sitten? Sen ihmisen elämä ei mee piloille vaikka se opiskelis 7 ammattia. Ne on ajanjaksoja elämässä, ja se ihminen löytää ihan varmasti joskus jutun, jota se haluaa tehdä kaikista eniten. Eikä sillä ihmisellä oo mikään kiire. Miusta on väärin miten jo keski-iän ylittäneet ihmiset naureskelee, ettei vieläkään tiedä mitä heistä tulee isona, mutta samat tyypit ahdistelee 20 vuotiaita ennustamaan niiden koko elämänkaaren.

Koitetaan muistaa, että siun oma onni ei oo kenestäkään muusta kiinni.

Eikä oo yhtä oikeeta tapaa elää. Eikä elämä oo niin kauheen vakavaa.

Nii!

Kuvat on parin viikon takaa iltalenkiltä Töölönlahden ympäri.

Pitkästä aikaa,

❤️ Maari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top