skip to Main Content

Night market

Syyskuussa käytiin kuuntelemassa luento arjen hyvinvoinnista ja siellä eräs ihana Essi muistutti siitä, että kuka se oman elämän tärkein ihminen on. Muistan miten puristin Aatua kädestä ja mietin sitä ja perhettä oikeeks vastaukseks, kunnes totuus valkeni taas. Sehän oon mie ihan itse, tai ainakin pitäis olla. Oon ollu aina vähän sellanen muille eläjä. Mutta myöskin saanu lähes kaiken energiani muista ihmisista. Jos muilla menee hyvin ja on kivaa, on yleensä myös miulla. Miun koko päivän hyvä mieli saattaa olla riippuvainen yhdestä vastaantulijan hymystä tai paha mieli nyrpeästä kassaneidistä. Tänään miun hymyä levensi kulkukoira, joka osas odottaa liikennevaloissa jalankulkijoiden vihreää valoa.

Vaikka elän hetkessä ja saan hyvän mielen äärimmäisen helposti, en pahan mielen yllättäessä osaa enää ajatella niitä elämän pieniä, enkä isojakaan hyviä juttuja. Varsinkin täällä ollessa pitää välillä läpsiä itseään poskelle ja muistuttaa, että miten siistiä tää kaikki on. Etten huijais, miun pitää tunnustaa, että kun se paha mieli tulee kaikista pahimpana niin omat läpsyt ei enää auta, vaan sillon mie tarviin ne joltain muulta. Täällä miulla ei oo muita, joten Aatu on hoitanu tän homman kunniallisesti, kiitos siitä. Mietinkin tässä, että koska mie oon itelle kaikkein tärkein ihminen, eikö miun pitäis omin jaloin pystyä sieltä nousemaan, vai onks se ihan okei, ettei aina pärjää yksin. Ehkä nää on niitä juttuja, joissa kehitytään samalla kun kasvetaan ja uskaltaisin väittää, että kun tuun täältä kotiin, pärjään ainakin vähän paremmin.

Kirjotin tän postauksen miun mielessä yks yö, mutten halunnu herättää Aatua ja alkaa kirjottaa, joka nyt harmittaa, koska en saa ajatuksia samalla lailla ulos.. Yritän tässä sanoa, että aurinko on pehmittäny miun pään, hymyilen enemmän, ostan hippivaatteita, enkä haluis enää syödä lihaa. Ennenku kukaan kotona flippaa, oon syöny monena päivänä esimerkiks nakkia, joka oli miulle lapsena kasvisruokaa. Olin siis pikkutyttönä ainakin hetken kasvissyöjä, mutta makkara ja jauhelihakastike oli kasviksia, jauhelihakastikkeesta kyllä tuli lihaa, jos iskä laitto siihen sipulia. Ehkä siis jatkan valitsemallani tiellä ja syön mitä huvittaa.

img_6837

img_6816

No mutta, mite me ollaan tehty? Nukuttu myöhään, valvottu myöhempään, syöty nuudelia, juotu olutta ja pelätty kotimatkalla kiukkusia koiria joka ainut päivä. Eilen vedettiin ostohousut jalkaan ja lähdettiin yksille Thaimaan suurimmista night marketeista. Meille kerrottiin, että markkinat kestävät koko viikonlopun, mutta ovat sunnuntaina suurimmat. Käytiin mestoilla siis lauantaina ja voin kertoo, että annoin itestäni kaikki rauhan ja mielenhallinnan rippeet, kun käveltiin siellä ihmisjoukossa. Kojuja oli silmänkantamattomiin ja ihmisiä sen mukaisesti. On muuten monessa tilanteessa hyvä, että ympärillä olevat ihmiset ei ymmärrä mitä sanon, ei nimittäin ois kellään kivaa jos kuulisivat miun kiukuttelun pahimmillaan. Myynnissä oli ruokaa, koruja, leluja, koristeita, vaatteita ja oikeestaan kaikkea, mitä voi ees kuvitella. Ei tietenkään ehditty eikä pystytty neljässä tunnissa kaikkea kiertämään, eikä se ois varmaan ees mahollista.

Hullaannuttiin kuitenkin lauantaista sen verran, että haluttiin käydä myös sunnuntaina vähintäänkin syömässä tuolla. Markkinat olivat kasvaneet lauantaista nelinkertaisiksi, eikä sitä tällänen pirpana ees ymmärrä, miten voi olla niin paljon kaikkea. Tänään tyydyttiin siis suosiolla vähempään ja käytiin vaan syömässä (3 kertaa). Mitä sitä itelleen voi, jos sushipala maksaa 12 senttiä. Maistettiin myös lasilliset paikallista viiniä, mansikasta ja longan hedelmästä valmistettua. Sen verran oon iskältä vuosien saatossa oppinu, että siitä oli kyllä viini kaukana. Maassa maan tavalla, prosentteja oli 11 ja maku lähempänä mummon mansikkamehua, joten humalaan on ainakin helppo päästä. Kaks lasia makso kaks euroa, joten ei jääny paha mieli. Tähän on ehkä hyvä lopettaa, huomenna otetaan alakerrasta skootteri lainaan ja lähetään vuorelle!

img_6809

Näyttäähän tää miun märkien hiusten tuotos jonkun muunki mielestä norsulta??

img_6833

❤️ Maari

This Post Has 6 Comments
  1. Voi Maari, niinhän ne kokemukset kasvattavat! Ajattelin ehdottaa sinulle viime puhelun jälkeen (valvoin yön, melkein) että osta pieni kirja ja kynä, niin voit kirjata tai piirtää kokemuksia kulkiessanne. Istua ja ihmetellä mitä ympärillä tapahtuu, imeä paikan tunnelmaa. Vai ovat nuo välineet liian vanhakantaisia 🙂 Ja kyllä siinä norsu on! Terveisin, olet rakas <3

    1. Miulla on se yks pieni vihko, jota piti käyttää kirjanpitoon mut on päässy unohtumaan… 🙂 voisin käyttää sitä! Haleja 💕

  2. Miulle tuli tuosta märästä läntistä ekana mieleen Herra Hakkarainen (menossa vasemmalta oikealle). Mutta kun sanoit norsun, niin löydän kyllä senkin. Ja on kiva lukea siun juttujas. Voikaa hyvin <3

  3. Maari, ei tarvii pärjätä yksin ja saa tukeutua ihmisiin ympärillä, sitä varten kai me ollaan täällä yhdessä harjoittelemassa näitä juttuja 🙂 haleja, ootte rakkaita <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top