skip to Main Content

Ruokarahat pedikyyriin

Käytin tän päivän ruokarahat pedikyyriin. Oon kaulasta varpaisiin kutiavien bedbugsien puremien peitossa, aina ilman meikkiä, enkä muista koska oisin viimeks kaivanu hiusharjan rinkasta, joten koen olevani täysin oikeutettu tähän 30 minuutin ja kuuden euron hemmotteluun. Vaikkei tässä kuumudessa ja arjessa olekaan aina (tai ikinä) aikaa eikä halua laittautua, on välillä tosi kiva näyttää vähemmän kodittomalta.

 

IMG_7302

Tultiin alkuviikosta häntä koipien välissä takasin sisämaahan Ubudiin, tuttuun ja turvalliseen Hostel Rama Sitaan, jossa vietettiin ensimmäinen viikko, kun Balille alun perin saavuttiin. Täällä otettiin meidät hymyssä suin vastaan ja nyt, 10 täällä vietetyn yön jälkeen, ollaan jo melkeen perhettä. Tai ainakin niin perhettä, että kun Aatu tänään kysy parturisuosituksia, nappas toinen perheen teinipojista sakset käteen ja lopputulos muistutti huomattavasti hyvässä kasvussa ollutta rairuohoa päälaella. Nyt Aatulla on siilitukka.

Tällä hostellilla on oma koira – Bully –  joka on kaikkien kaveri ja aina valmiina esimerkiksi kävelylle riisipelloilla. Käytiin Bullyn kanssa kävelyllä pari viikkoa sitten, ja ihmeteltiin sen laiskuutta ja ylipainoa. Ei meinannut millään jaksaa kävellä ja veti jatkuvasti takaisin kotiin. Tälle laiskuudelle ja ”ylipainolle” löytyi kuitenkin selitys, kun tultiin takaisin Canggusta, ja vastaan viiletti varsin hoikistunut ja reippaan oloinen Bully ja kenkälaatikon alimmalla hyllyllä nukkui neljä, yhden päivän ikäistä pentua. Ehkä rauhottavinta ikinä käydä tuijottamassa niitä kerran päivässä.

IMG_7325

Ennen Ubudiin paluuta vietettiin kaksi yötä Uluwatussa ihan omassa (!) huoneessa, jossa oli oma patio, pihalla kukko ja kaks kanaa, ilmastointi ja uima-allas, mutta arvata saattaa, että kaksi yötä siellä oli meidän budjetille ihan tarpeeksi. Nautittiin kyllä täysiä kaikista mukavuuksista, teki molemmille tosi hyvää.  Uluwatusta lähdettiin täysin ilman suunnitelmia Cangguun ja koska kyseessä on surffarien ja toki tavallistenkin turistien suosima kohde, ei niin lyhyellä varoitusajalla järkevää majoituspaikkaa löytynyt. Vietettiin Canggussa siis vaan kolme yötä ja vaikka oltiin alle kilsan päässä rannasta, sateen takia käytiin kävelemässä siellä tasan kerran. Molemmat oli kivoja paikkoja, mutta sisämaahan verrattuna tosi kalliitta. Viikon tai kahden lomalle varmasti paljon mieluisempi mesta! Meille kun on tällä hetkellä tärkeintä vaan toimiva nettiyhteys töiden takia ja puhtaat lakanat. Lakanoista tuli mieleen, että täällä leviää tosiaan iiihan pikkunen bedbugs ongelma, eikä miusta löydy enää kohtaa, josta sellanen ei ois käyny purasemassa. Ehkä epämiellyttävin tunne ikinä nukkumaan käydessä, kun tietää että kohta miusta imetään verta lutikan toimesta.. Tänään lähti onneks viimein patjat tuuletukseen ja myrkytykseen, sormet ristissä poukamattoman aamun puolesta.

IMG_7331

IMG_7320

IMG_7267

Taas kerran, verenimijöistä huolimatta Balilla kaikki hyvin. Rama Sitan ruokalista syöty läpi varmaan 5 kertaa ja uus lemppariravintola löydetty. Jhanu Coffee Art, maailman ihanin mummo ja maailman parhaat ja edulliset ruuat. Jos ikinä Ubudiin eksytte, menkää sinne! Otettiin skootteri nyt muutamaks päiväks ja ollaan käyty esimerkiks kiertelemässä keskustaa ja kiipeilemässä riisipelloilla kaatosateessa. Myös kahvifarmi kiinnosti aluks, mutta luettiin siitä enemmän, enkä enää halunnu tukea sellasta toimintaa.

thomas_hubauer

(kuva: Thomas Hubauer)

 
Indonesiankielinen sana Kopi tarkoittaa kahvia ja Luwak sivettikissaa. Kahvin nimi tulee sen valmistustavasta, joka on ainakin miun mielestä kerrassaan erikoinen. Kahvin valmistus alkaa siitä, kun sivettikissa syö kahvimarjoja. Koska eläimen ruuansulatus ei pysty sulattamaan kovaa papua, se kulkeutuu suoliston läpi kissan ulosteeseen. Pavut siis kerätään kakasta, desinfioidaan ja paahdetaan. Nää kissat on syöny kahvimarjoja vuosikaudet, joten siinä ei oo mitään väärää, ja ennen pavut kerättiinkin valmiiks kakattuina luonnosta. 90- luvulla tän kahvin suosio kuitenki kasvo hurjasti, joten kissoja alettiin ottaa kiinni ja vielä tänäkin päivänä useissa paikoissa ne saa ravinnoks pelkkiä kahvimarjoja, ja ovat aliravittuja. Aliravitsemuksen lisäks kissoja pidetään pienissä häkeissä, eli liikkumatilaa ei ole. Vuonna 2012 tätä samaista kahvia myytiin Suomeen yli 300€ kilohintaan, mikä on paljon kahvista, muttei mitenkään korvaa eläinten huonovointisuutta. Oli pakko vielä googlettaa, että mitä sille pavulle tapahtuu ja ilmeisesti siihen tekeytyy vatsahappojen ja ruoansulatusentsyymien (jeesus mikä sanahirviö) avulla suklainen ja karamellinen maku.. Jep.

Yritin taas kertoa, kuinka kivaa täällä on, huomaatteko? 😀 Kirjottelin tätä kokoon tosiaan jo eilen, mutta uni voitti. Oikeesti tuhlasin ruokarahat varpaisiin siis jo lauantaina. Nyt nuudelikeittoa ja nukkumaan, öitä!

❤️ Maari

 

This Post Has 4 Comments
  1. ruoansulatusentsyymi ei ees oo mikää todellinen sanahirviö!! Mut kiva kuulla et kaikki hyvin. Mie heitin kemian ja fysiikan kirjat pois ja päätin hakee lukemaa psykologiaa nyt keväällä. Muuten täällä elämä täysin normaalia (lue: tylsää) 😀
    -Antsa

    1. On se jos on puhunu pääosin englantia viimeset 2 kk!! Ei vitsit, miutaki kiinnostanu psykologia aina, tsemppiä siihen ☺️
      Ja terkkuja!

  2. Onpa ihana lukea teidän arjestanne siellä kaukana maailmalla! Sinä kirjoitat niin elävästi, että tätä lukiessa tuntuu kun itsekin olisi matkalla… Täällä on vähän erillaiset maisemat 10 astetta pakkasta ja tultiin just järven jäältä kävelemästä. Terveiset Aatulle ja laittakaa välillä viestiä, että kaikki on ok!

    1. Kiitos, kiva kuulla! Teidän pakkaset kuulostaa niin houkuttelevilta täällä tuskasessa kuumuudessa.

      Terveisiä ☺️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top