skip to Main Content

Vodkaa kanisterista

 

img_7035

Me koettiin iihan pikkasen väsyttävät ja kuluttavat matkustuspäivät tossa viime viikolla, kun lähdettiin Chiang Maista yöbussilla Bangkokiin. Päätettiin säästää ja ostettiin bussiliput hostellilta bussiin, joka lähti jo kahdeksalta illalla. Ei siinä muuten mitään, mutta perillä Bangkokissa oltiin jo ennen viittä. Koska bussissa nukkuminen ei ainakaan miulle oo maailman helpoin juttu, ei ollu nautinto hypätä ulos aamuyöllä vielä puoliks unessa. Oltiin tietenkin ilman paikkaa mihin mennä, ja lento lähti vasta iltapäivällä, joten sinne oli turha vielä lähteä. Haahuiltiin siis khao sanilla muutama tunti, kunnes luovutettiin yhdeksän aikoihin ja otettiin taksi lentokentälle toteamaan, että check iniä ei pysty meidän lennolle netissä tekemään, ja tiskiltä vasta 3h ennen lennon lähtöä. Odoteltiin siis kolme tuntia, että päästiin turvatarkastuksen toiselle puolelle odottamaan kolme tuntia lisää. Lento oli onneks ajallaan, mutta väsymyksestä ei alle kahden tunnin lennolla eroon päästy. Vietnamiin päästiin turvallisesti ja passintarkastuksenkin läpi, kun ensin jonotettiin hetki väärässä jonossa. Oltiin sovittu hostellin kanssa kyydistä, jonka piti odottaa meitä kentällä. Kyytiä ei tietenkään oottamassa ollu ja puhelu hostelliin täysin turha (miun puhelinlaskua ootellessa..). Otettiin siis hostellin kehotuksesta omatoimisesti taksi, joka otti meiltä matkasta neljä kertaa sovitun summan, eikä väittelystä huolimatta antanu rahoja takasin. Vietnamiin saapuminen ei siis ollu kiva kokemus, ei myöskään seuraavan aamun minivan joka nouti meidät kahdeksalta, mainiosti (not) nukutun yön jälkeen Hai Phongiin, josta speedboat toi meidät Cat Ba saarelle, jossa ollaan siis nyt.

img_7040

Oon yrittäny koko reissun olla mahdollisimman avarakatseinen ja olla kehittämättä sen kummempia odotuksia minkään suhteen. Siksi ihmettelinkin miun omaa suhtautumista tähän maahan ja kansaan, joka vaikutti huijaavalta, ilkeältä ja katkeralta. Thaimaasta poiketen, ihmiset ei hymyile täällä. Tähän väliin on muuten pakko kertoa, että yks siisteimmistä jutuista Aatun kanssa matkustamisessa on se, että sitä oikeesti kiinnostaa maiden historia ja kaikki nippelitieto. Aatu siis kerto miulle myös oman aavistuksensa tästä katkerasta kansasta, joka kävi miunkin mielestä järkeen. Vietnamin sota kesti vuodesta 1955 vuoteen 1975, eli loppui vasta 40 vuotta sitten. Tästä voi huonommallakin matikallakin laskea, että jos on nyt 60 vuotias, syntyi sotaan ja eli sitä elämänsä ensimmäiset 20 vuotta. 20 vuotta pelkoa, läheisten menetystä ja surua. En miekään hymyilis. Vaikka lasketaan vieläkin laskujen loppusummat tarkasti itse ja tarkistetaan vaihtorahat, niin halusin antaa Vietnamille toisen mahdollisuuden. Kuuden Cat Balla vietetyn päivän jälkeen, oonkin ihan ilonen, että oltiin täällä joulu ja uusivuosi on vielä edessä.

En ois uskonu, että pitää tulla näin kauas (7401km) kotoa tajutakseen, että vaikka joulun kaupallisuus ja stressi ei oo miun lempparijuttuja, sen viettäminen kotona on yks parhaista jutuista maailmassa. Vaikka oli siistiä kokea joulu maassa, missä sitä ei normaalisti vietetä, niin Crazy Frogin remixit kahdesta (2) eri joululaulusta repeatilla aamusta iltaan alko tulla jo ensimmäisenä päivänä korvista ulos. On siis onni, että tonttulakit työntekijöiden päästä ja samalla remixit hävisivät lopullisesti jo eilen, tapaninpäivänä. En tienny yhtään mitä odottaa, kun aaton aattona ostettiin kymmenen dollarin liput bileisiin aatolle. Mainoksessa luvattiin cocktailit ja buffetdinneri, eikä meillä raukoilla mitään muuta tekemistä ollu, joten miks ei. Oltiin Suomalaiseen tapaan paikalla tasan kello 18:00 kun alkoholitarjoilu aloitettiin, ja vaikka alkujärkytyksenä juomapöytää koristi pelkkä sangriakannu, pian vodkaa alettiin tarjoilla kanistereista. Puolisen tuntia juhlan alkamisesta, jäin ehkä puoleksitoista minuutiksi yksin, ja sain jo kutsun viereiseen pöytään. Loppuilta vietettiin siis Saksalais-Englantilais-Hollantilaisessa seurassa. Miullakin alko juttu lentää samaa tahtia tyhjentyvän vodkakokiksen kanssa ja myöhemmin humalaisen, sosiaalistuneen Aatun kadottua, miulla ei ollu enää muita vaihtoehtoja, kun ettiä itelleni seuraa.

Ruokapuolen buffetista löytyi tänä jouluna mm. mustekalan lonkeroita, ranskalaisia, ostereita, nuudeleita, täytekakkua ja hedelmäsalaattia, eli tommosia perus jouluruokia. Juhlaa isännöi James, joka on ilmeisesti tän koko hotelli ja hostelli kompleksin omistaja. Valloittava, 160cm pitkä, leveähymyinen pukumies, jonka näkemisestä nousee itsellekin aina hymy huulille. Jamesilla oli kyllä alusta asti hiukan ongelmia englannin lausumisen kanssa, joten nopeasti yksi vieraista otti mikrofonin haltuunsa. Meidän jouluaatto sisälsi siis ruokaa, juomaa, musiikkia, erityisen kivan soiton kotiin ja uusia tuttavuuksia. Vaikka ilta oli kokonaisuudessaan mukava, jäi miulle silti vähän haikea fiilis. Sellanen, että jotain jäi puuttumaan. En tiiä oliko se lanttulaatikko ja pakasteherneet vai läheisten läsnäolo, mutta jos joku ois maksanu miun lentoliput Suomeen viikonlopuksi, oisin lähteny mielelläni. Joulusta Vietnamissa jäi siis ristiriitainen, mutta pääosin positiivinen mieli. Ens jouluna haluun kyllä kotiin.

 

img_7015

img_7010

img_6965

❤️ Maari

This Post Has One Comment
  1. Omakoti kullan kallis, mutta ota irti kaikki mahollinen outous, erilaisuus ja jopa huijaus yritykset. Oot sata kertaa rikkaampi kotiin palattuas. Täälä on aina uus kylmä joulu odottamassa ja suomalaiset surulliset joululaulut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top